27.10.12

Hyvin hyvät ja hyvin huonot uutiset


Syntyjä syviä on viime aikoina mietitty. Ihan syntymän ja kuoleman välimaastossa on ajatukset pyörineet. Harrastuksena, tai paremminkin elämäntapana, koirat antaa paljon, mutta niin myös ottaa.

Viime viikolla kuului Ranskasta ikäviä uutisia, Helkan sisko oli lopetettu huonojen lonkkien takia. Vähän aiemmin lähisukulainen täällä oli kokenut saman kohtalon myös vasta pienenä pentuna. Helkallakaan takajalat eivät vahvin osa kropasta ole olleet, joten epäilykset heräsi, että sillä olisi myös lonkissa jo nyt huomautettavaa. Lähisuvusta on tullut esiin aivan loistavia A-lonkkia useammatkin ja nyt sitten tosiaan sitä pahimpaa mahdollista. Onneksi Helkan lonkat osoittautuivat aivan moitteettomiksi! Sen verran tiiviiltä ja hyviltä vaikuttivat, että niitten ei pitäisi vaivata koskaan. Eli tällä hetkellä arvio oli A:t.


Ulkoapäinkin Helkaa on myös kuvattu. Eläintarvikeliike Muskettikoirassa oli eläinkuvauspäivä ja siellä neiti kävi Helkamaiseen tapaan hurmaamassa ihmisiä ja vähän poseeraamassa.

Tämän postauksen syntymäosuudesta vastaavatkin sitten Celon pennut! Tottakai Olen Onnentyttö eli Lada synnytti viisi tyttöä. Emä ja pennut voivat hyvin ja ovat onnellisia, isä Celo voi myös hyvin ja on onnellinen, mutta on tapahtuneesta onnellisen tietämätön. Kaikilla pennuilla on kodit odottamassa.

Viisikko. Kuva: Seija Vikman.

Meillä on nyt lunta!


12.10.12

Vesipeto

Reetta oli ilmoittanut Helkan pikaiselle pentujen uimakäynnille ja pitihän sitä itsekin mennä paikan päälle katsomaan. Tapansa mukaan neiti tutkaili varmaan joka nurkan uimapaikasta harjoituksen kulusta keskustellessamme. Pikaisen suihkukäynnin jälkeen neiti pääsi ramppia pitkin houkuteltuna ja pikkaisen "avitettuna" altaaseen. Luonnollisesti tuollaiseen altaaseen meno saattaa hieman epäilyttää, mutta itse uintihan sujui varsin hienosti! Tässä pieni pyrähdyspätkä.

Mihinkäs mua viedään.
No namien perässä menen minne vaan.
Nyt jo jalat kastuu.
Hei nami karkaa!
Eikun polskimalla perään.
Tämähän sujuu.
Ihan itse osaan.

11.10.12

Agilityä meillä ja muualla

Viime lauantaina koitti vihdoin päivä, jona Saru pääsi ensi kertaa virallisiin agilitykisoihin. Kisakirjaan ei saatu merkintöjä, mutta moneen asiaan voi olla tyytyväinen. Agiradalta tippui ensimmäinen rima ja pujottelun aloitusvirheestä tuli vitonen myös. Kontaktit meni oikein kuuliaisesti ja hienosti. Pääosin kaikki muutenkin, mutta iso mutka tuli kun yksi hyppy valui pitkäksi. Tuolla kympillä ei sitten sijoituttu.

Hyppyradalla taisin peittää (epäonnistuneella) persjätöllä putken jälkeisen pituuden eli ei oikein koiraparka voinut sitä suorittaa. Sen korjattua jatkettiin parin putken kautta hypylle, jota ennen oli tarkoitus tehdä pieni vekki. Tässä tuli myös sähellystä, jonka seurauksena Saru hyppäsi hypyn väärinpäin. Pujottelu meni hienosti tällä radalla ja muutenkin loppurata, mutta toiseksi viimeisen hypyn jostain syystä kiersi myös ulkokautta.

Kaikinpuolin Sarun asenne oli hieno. Sillä oli aiemmin juoksun jälkeen kausi, jolloin lelut ei palkaksi kelvanneet ja muutenkin hempeili normaalia enemmän. Esim. lenkillä jos sitä katsoi, tuli se korvat luimussa lipaisemaan söpösti kättä yms. :D No nyt radalta tullessa kehuista innostuneena puri hihaa ja tappoi hanskaa eli normaali possumeininki on taas kuvioissa. Ekan radan jälkeen sivummalla Saru intoutui kehuista juoksemaan hihnan sallimissa rajoissa istualtaan-hepuliaan. Se pitäisi saada joskus videoitua, on se niin koomisen näköistä. Muutenkin neiti on helppo kisaseuralainen kun ei stressaa eikä sen käytöksen takia tarvi stressata. Hieman on tainnut aikuistua kun ei ihan niin paljon vedä ihmisten luo rapsutuksia kerjäämään (tai vaatimaan...) eikä myöskään repeile leikkimään kaikkien hauskan oloisten koirien kanssa. Urosten takapuolen haisteluyritykset myös torjutaan käännähtämällä ja jopa tuimalla katseelle. Kait siitä aikuinen koira vielä tulee.

Tsekeissä kisattiin agilityn maailmanmestaruuksista samana viikonloppuna. Tällä kertaa en ostanut video-oikeuksia, mutta medien yksilöitten loppuhuipentuman seurasin kännykällä agi.fi:n chatin ihmisten kommentoinnin kautta. Pääsi kyllä tunnelmaan niinkin. Erityisen jännää oli kun Silvia ja La olivat finaaliradalla. Niinhän sieltä tuli ties kuin mones mitali kun pronssille pääsivät. La on jo 11-vuotias, joten on ihailtavassa kunnossa. Muitakin hienoja pyrtsisuorituksia taas nähtiin. Täällä tulokset.

27.9.12

Veren vuodatusta

Saru kävi muutama viikko sitten vuodattamassa verta DLA-testin hyväksi ja verinäyte jää samalla talteen Hannes Lohen muita tutkimuksia varten. Samalla otettiin myös kilppariarvot ja tuloksethan näyttää loistavilta.

Tutkimus Tulos (viitearvo suluissa)
S/P-T4, (tyroksiini, kokonais) 51.6 nmol/l (15.00-53.00)
S/P-T4-v (T4-vapaa: koira, kissa) 32.0 pmol/l (9.00-40.00)
S/P-TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) neg ()
S/P-TSH (tyreotropiini) 0.02 ng/ml (0.01-0.50)

Huomautukset
S/P-TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet):Negatiivinen

Eli kilpirauhasta ei voi ainakaan tällä hetkellä syyttää jos tuo vajaalla käy ;)



Celo myös osallistuu meidän porukasta DLA-testiin jo aiemmin otetulla näytteellä. Näitten muitten sukulaisia mukana on myös Helkan siskopuoli ja Gatun sisko. Todella mielenkiintoista nähdä mikä on tilanne kartoituksen mukaan rodun monimuotoisuudessa! Oletus on, ettei kovin hyvä, mutta katsotaan mitä tämä testi osoittaa.

Helkaakin pikaisesti taas nähtiin agikisoissa ja kuvia on muutama lisätty galleriaan, myös muille.


6.9.12

Saru mölli – Rene veteraani

Saru pääsi osallistumaan viime lauantaina seuranmestaruusagikisoihin mölliluokkaan. Pitkiä ratoja ei juurikaan oo tehty ja sen huomasi, mutta saatiin mitä lähdettiin hakemaan eli kisatunnelmaa tutuksi ja palkinnoksi toisesta sijasta ilmaislippuja omiin kisoihin. Eli ei sitten mennyt muillakaan niin putkeen tai meni, mutta mahdollisesti väärään päähän sitä niinku meilläkin muunmuassa.

Rene puolestaan pääsi veteraanien ikään sunnuntaina. Ei siitä kaikesta huolimatta uskoisi, että on jo noin paljon ikää eli 8-vuotta. Vuosi sitten tunnelmat oli Renen suhteen hyvin synkät kun sen lonkan tilanne oli niin huono, mutta hyvin se nykyisin pärjää. Pirteä on ja jaksaa taas lenkeillä hyvin. Synttäreiden kunniaksi koirat pääsi verijälkeilemään. Tällä viikolla Rene on päässyt myös testikoiraksi laserhoidon vaikutuksia kokeilemaan.

Helka oli hoidossa lauantain eli toisin sanoen poissa "auttamasta" muuttohommissa. Mulla oli tarkoituksena väsyttää sitä erinäisillä kokemuksilla, että Reetta saisi muuttorumban jälkeen ottaa rennosti. Vaikea Helkaa tosin on väsyttää. Koitettu on ottamalla mukaan agikisoihin, sen jälkeen käymällä vieraassa paikassa kylässä (kissojakin oli ihmeteltävänä) ja pienen lepotauon jälkeen vielä verijäljen tekoon tutustumalla. Oli kyllä aika huono idea kun se sitten roikkui verisienen kimpussa niin, että tuli vähän tarkoituksemattomasti katkoja jäljelle...

Neiti on kyllä varsinkin rotuisekseen enemmänkin dieseltyyppiä. Mikään ylivilkas touhottaja se ei kyllä ole, mutta puuhailee paljon, varsinkin itsekseen. Se kun aamulla (kuulemma 4-5 aikaan..) hörähtää käyntiin, jatkaa se koko päivän suht samalla temmolla eteenpäin. Välillä pienet torkut ja touhu taas jatkuu.

Sankarista muutama kuva kesältä.


31.8.12

Luustotuloksia ja Helkapäivitystä

Hienolta näyttää tulokset KoiraNetissä!

Gavroche de Champcrose "Gatu" lonkat: A/A, kyynärät: 0/0, polvet 0/0
Gitane de Champcrose "Folle" lonkat: A/A, kyynärät: 0/0, polvet 0/0

Sisarukset voi sitten rauhassa (tai siis innolla ja rinta rottingilla niinku tähänkin asti) jatkaa harrastuksiaan. Folle pääasiassa hakua, tokoa ja erikoisjälkeä ja Gatu agilityä. Folleen mulla ei ole osaa eikä arpaa, muuten vaan olen iloinen senkin hyvistä tuloksista. Gatuun on yksi jalostuskäyttöoikeus jos sopiva narttu sille löytyy. Pitäisikin päivittää Gatullekin tietoja tänne ja muutenkin muokata ulkoasua yms.

Gatu Lapin reissulla. Kuva: Päivi Määttä.

Helkaa kävin tapaamassa viime viikonloppuna agikisoissa JTO:n päivityksen lomassa. Neiti onkin jo tottunut kisaturisti. Reippaasti siellä kulkee ja lähituntumaan tulevia ihmisiä ihastuttaa ja pussailee. Toisenkinlaisia sydämen tykytyksiä neiti vaan aiheutti kun eräänä aamuna päätti laajentaa reviiriään oman pihan ulkopuolelle. Varsin kiinnostunut ja rohkea se on aina ollut tutkailemaan ympäristöä, mutta nyt oli onnistunut karkaamaan kunnolla. Reetta sydän syrjällään neitiä huuteli ja etsi kunnes se löytyi autokatoksesta oman auton vierestä. Minkäs teet kun rivarin piha tuntuu niin pieneltä kun geenit vetää isommille laitumille.

Laitumista puheen ollen Helkan emä oli mammaloman jälkeen jo kisoissa ja hyvin meni. Kuvia löytyy täältä.

Iskän paimennusvideosta kyllä voi myös päätellä mistä neiti on mahdollisesti toimeliaisuutta perinyt :) Reve 10-vuotiaana Championnat de France paimennuskisoissa vuonna 2010.

Muutamia uusia kuvia Helkasta ohessa. Lisää löytyy Helkan omasta kuvakansiosta.



 



17.8.12

Pira 6 vuotta!

Onnittelut pirteälle, pippuriselle ja ainakin pikkuisen pirulliselle Piralle!