2.9.13

Synttäreitä!

Pira the frisbeedog täytti elokuussa jo 7-vuotta. Veteraani-ikä lähestyy :O Niin se aika rientää! Hyvä meininki sillä on nykyisin eli lääkitys kohdillaan ;) Virtaa riittää ja omia juttujaan kehittelee. Pentujen hakureissun aikaan vaan oli kehittänyt ikävämmän yllätyksen. Pupu päätti, että hoitopaikassaolo riittää ja lähti lätkimään kotiin. Yksin oli jäänyt ja pesuhuoneen ovi ei ollut kunnolla kiinni. Lasikuistin oven myös sai helposti auki. Lelupallonsa oli tiputtanut ulkokuistille. Voin niin kuvitella, että Piralla on käynyt mielessä, että jes, saan leikkiä pihalla kunnes on tajunnut, että tässähän on baana auki ja eikun matkaan.


Kolmisen kilometriä matkaa oli kotiin. Tosin sisälle ei päässyt ennenkuin naapurit saivat oven auki (mukava saada reissussa soiton, että sun koira vissiin täällä juoksentelee pitkin pihaa) ja Pira uskaltautui sisään livahtamaan. Kiinnihän se ei kellekään varmasti anna kun pelkää vieraita ihmisiä niin paljon. Onneksi ei jäänyt auton alle! Reissussa kuulin Piran emästä pari tarinaa, jotka vahvistivat suunnan mistä tuota omaa vahvaa tahtoa on tullut :) Ei kylläkään tuota ihmispelkoa. Aikaisemmalta omistajalta paimenesta vuorilta on lähdetty laaksoon juoksuaikana hormonien viemänä ja lasin läpi menty omien pentujen perään...Jepjep, ymmärrän hyvin ;)



Rene the Herra Potila täytti tänään 9-vuotta! Sen verran eläväinen (varsinkin ruoka-aikoihin) on, ettei uskoisi numeroa sen iäksi. Sairautensa tosin on vanhentaneet ja heikentäneet sitä. Tänään käytiin lääkärissä kun se hengittää raskaammin tilanteissa, joissa ei ole hengästynyt tai ei ole kuuma. Välillä väsähtelee lenkillä ja henkikin haisee. No syyksi paljastui nielu- ja anaalirauhastulehdukset. Jos antibiottti ei ala auttaa tilanteeseen, tarvii tutkia lisää.

Renen tilanteessa sitä on suunnilleen viemässä viimeistä tuomiotaan kuulemaan. Nyt sain valaisua tuohon keuhkofibroosiin. Harvoin se on syy miksi koira lopetetaan. Muuta ehtii tulla väliin eli ei se välttämättä kovin nopeasti etene vaikka yksilökohtaisia eroja on. Rene porskutti puoli vuotta ensimmäisellä puolikkaalla kortisonia. Toinen puolikas lisättiin alkuvuonna ja nyt on *ehkä* jotain. Ehkä niitä synttäreitä vielä tulee lisää. Toivottavasti ainakin!

Rene on ensimmäinen tuontini ja rotunsa edustaja itsellä. Harkinnassa oli silloin myös paimenlinjainen aussie, mutta pyrtsit veivät voiton. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta muuta rotua ei ole harkinnassa edelleenkään. Joka rodulla on ongelmansa ja varsinkin luonteiltaan omat useamman viime vuoden tuonnit ja tuttavuudet vahvistavat vain ajatusta kiehtovimmasta rodusta. Tämä jaloissa pyörivä 12-viikkoinen riiviö ei varsinkaan mieltäni voisi muuhun muuttaa :) Siitäkin lisää kun päivityssumaa on vähän purettu. Seuraavaksi Sarun viimeaikaisen agikisaryppään raporttia jopa videoiden kera!


1.9.13

Toko-koe 30.7.2013, tuomari Heli Kelhälä



Kun kuvat sisältää tuollaista tekstiä, voi arvata, ettei mennyt ihan putkeen nämä meidän ekat tokokokeet ;) Noin vuosi sitten alkoi olla liikkeet hallussa, mutta havahduin siihen, että yksi treenattava asia eli juoksutarkaskus pitäisi ottaa työn alle. Saru on erittäin avoin ja tunkeilevakin myös vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se kopelointi on aivan eri juttu. Tässä kohtaa se rodunomainen herkkyys astuu kuvaan. On se ollut tiedossa, mutta kun se on niin avoin niin ei kait siitä ongelmaa luulisi tulevan...Lonkka- ja muissa luustokuvauksissa vuoden ikäisenä kovakourainen ja koiria selvästi pelkäävä eläinlääkäri sai sen jostain syystä rääkäisemään isosti rauhoituspiikkiä laitettaessa ja siitä sai vielä lisää hampaankoloon tuohon asiaan. Kyseisellä eläinlääkärillä ei enää käydä.

Harjoiteltu ollaan sitä, että se itse tarjoaa takapuoltaan rapsuteltavaksi. Sehän tykkää siitä leikistä kovasti ja tarjoaa tuota helposti missä vaan jos juttelen jonkun ihmisen kanssa hetken. Täysin luottavaisesti, iloisesti ja tomerasti peruuttelee ihmisten jalkoihin. Jos joku ottaakin kaksin käsin kiinni, siitä näkee, että on hämillään. Jonkun kerran tehtiin treeneissä myös ihan paperin kera juoksutarkastus. No, olisi tarvinnut tehdä useammin ja eri ihmisten kanssa ehdottomasti. Nyt kokeessa se otti painetta yllättävän paljon tuosta tilanteesta eli vaikutti siltä kuin olisi oltu se piikki taas tuikkaamassa takalistoon. Kiinnipitäminen vahvisti varmaan tunnetta, että nyt on tosi kyseessä. No, siitä lähti häntä pystyssä kuitenkin paikallaoloon.

Luoksepäästävyys 10
Meni ilman ongelmia kun se varjeltava takapuoli oli maata vasten eikä tuossa sen mielestä ole mitään ihmeellistä.

Paikalla makaaminen 7
Tarvi toisen käskyn maahanmenoon ja myös perusasentoon nousemiseen. Itse paikallaolo oli hyvin rauhallinen. Tässä on ollut treeneissä vaihtelua eli joskus on vähän levoton, mutta aika varma liike on. Ollaan tehty piilopaikallaoloakin noin 1,5 minuuttia pisimmillään.

Seuraaminen kytkettynä 8
Nyt sitten alkoi näkyä se, että hampaankoloon jotain jäi eli kun tuomari jäi selän taakse (pari kertaa), Saru reagoi vilahtamalla pois sivulta. Liikkeenohjaajan olemassaolo ei toki haitannut ollenkaan. Vilkkaana koirana tekee nämä virheliikkeetkin nopeasti. Tuli heti takaisin käskystä tai ilmankin ja jatkoi hienosti. Tuomari tykkäsi muuten seuraamisesta, onhan se Sarun lempihommaa. Pitää paikan tarkasti ja on iloinen, mutta muutama härö tosiaan tuli matkalla. Kommenttia tuli myös liian tiiviistä seuraamisesta. Tämä on tullut treeneissäkin ilmi enkä ole raskinut sitä harjoitella pois ;) Hyvin positiivista oli, että teki juuri niinkuin treeneissä sen minkä teki. Ajattelin, että kisatilanteessa esim. ottaisi välimatkaa seuraamispaikasta.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Samaa kuin edellisessä. Paremmin meni kokonaisuutena kuitenkin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Kun ohitettiin tuomari, otti välimatkaa. Uusi käsky piti antaa seuraamiseen ja sitten maahanmeno moitteeton. Perusasentoon nousemiseen tarvi toisen käskyn.

Luoksetulo 9
Tässä normaalisti varmassa liikkeessä tuli kovaa luokse vasemmalle ja kiersi takakautta mun ympäri ja sitten perusasentoon. Epäilemättä tuomarin ohi mennessään taas kävi ikävä kopelointi mielessä ja tuli liian vauhdilla.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Käskystä hidasti/melkein pysähtyi tms, mutta lähtikin mukaan. Toisesta käskystä tiivisti entisestään seuraamista hyvin ylpeänä. Tässä liikkeessä on ollut jo treeneissä häröilyä eli ennen varma liike alkoi takkuilla kun erehdyin keväällä käyttämään samaa käskyä luoksetulon stoppina ja palkkasin aluksi vaikka ei ihan täysin pysähtynyt. Uskon, että se on syy miksi siinä yhtäkkiä kevään aikana alkoi ilmetä valumista. Saru on niin tarkka ja herkkä näistä. Sain sen jo korjattua varmemmaksi, mutta ei kestänyt sitten tuossa koetilanteessa. Kun se tuomari oli taas siellä selän takana...

Estehyppy 0
Istui niin rauhassa sivulla, joten saattoi arvata, ettei hyppää. Toisella käskyllä taisi mennä haistelemaan estettä ja kiersi sen taakse. Muutaman kerran treeneissä liikkeenomaisesti tehdessä sillä on selvästi ollut jotain loppupalkka-ajatuksia mielessä, joten keskittyminen on katkennut ja on tehnyt jotain tuonkaltaista.

Kokonaisvaikutus 7
Ylimääräinen häröily tiputti arvosanaa. Sarun normaali iloisuus näkyi kuitenkin mikä on mukavaa eli kaikesta huolimatta toimi samalla vireellä kun treeneissäkin. Seuraamisen painamisestakin sen huomasi.

Yhteensä 129 pistettä/3-tulos.

Tuomarilta ei ylimääräisiä pisteitä herunut, mutta on kyllä arvostelussaan oikeudenmukainen. Joka piste oli siis ainakin täysin ansaittu. Itsellä on niin paljon taukoa viime kokeista, että nyt tuli muutenkin paljon selkeyttä siitä mistä ne arvokkaat pisteet lähtee. Selkeästi liikaa on tullut palkattua maassa makaamisesta. Monesti sanotaan, että ei niistä perusasentoon nousuista tarvi niin palkkailla kun kyllä ne kokeessa nousee. Ei Sarun kanssa mene ihan niin. Sen kanssa pitää tehdä juuri oikeita asioita eikä painottaa liikaa jotain osaa. Ja se seuraaminen on yhtä tiivistä kuin treeneissäkin. Sitä todella saa mitä vahvistaa.

Sarun kanssa on ollut erittäin hauskaa tokoilla kun se on niin hyvin motivoitunut tekemään. Aktiivisesti tarjoaa eri asioita uutta opeteltaessa ja nauttii todella liikkeiden/yhdessä tekemisestä. Voimakkaasti laumaviettisenä koirana toki tykkää olla lähellä. Haastetta on tuonut sen vilkkaus eli keskittyminen oli alussa hankalaa ja kauan kesti saada liikkeitä valmiiksi (sen lisäksi, että treenaamista olisi tarvinnut useammin), mutta näyttävyyttä sen tekemisessä kyllä on kun kaikki natsaa. Häiriötä se ei näytä normaalisti juuri ympäristöstään ottavan, häiriöt on enemmän sen päänsisäisiä tuotoksia. Vilkas, herkkä, aktiivinen ja älykäs kun on niin ei ole niin helppoa vaan toteuttaa sitä mitä kuulee. Ohjaajapehmeyttä on tullut iän myötä enemmän esiin kun nuoren koiran hössötys on vähentynyt ja vaatimuksia on tullut lisää. Silti en sanoisi sitä erityisen ohjaajapehmeäksi rotuisekseen, mutta vähän joutuu miettimään minkä verran sille voi negatiivista palautetta antaa. Toki vahva motivaatio helpottaa tässä asiassa. 

Nyt tarvii treenata sitä juoksutarkastusta ihan juuri niinkuin sitä tehdään. Nollautuneisiin liikkeisiin erityisesti painotusta ja joskus edes voisi tehdä kaikki liikkeet peräkkäin. Tai vaikka käväistä epiksissä. Ollaan tehty korkeintaan 3-4 liikettä putkeen ja kun epävarmimmat liikkeet oli juuri lopussa, taisi vaikuttaa sekin vielä.

Ihmetytti silti tuo noin voimakas reagointi ja pian saikin ihmetellä mistä agiin koiralla on tullut niin paljon sähköä. Holtittoman villinä leikittää treenikamu-uroksiakin ja muutama juoksua enteilevä asia muutenkin on tullut esille. Ettei vaan tuleva juoksu näy jo käytöksessä. Loka-marraskuussa pitäisi vasta tulla seuraava juoksu jos samaa väliä pitää kuin aiemmin (7-8 kk). Kovin selvää ei ole ollut tähän mennessä juoksujen vaikutukset Sarun käytökseen, mutta pikkuhiljaa pääsee siitäkin kärryille. Kun pääsen väliin jääneissä päivityksissä agikisoihin asti, tulee aiheeseen lisää selvennystä.

Tässä Sarun tokoilua viime talvelta. Ex tempore otin pätkän videolle eikä ollut tarkoitus tehdä jääviä, mutta otin niitä silti. Maahanmeno on normaalia huonompi tuossa, mutta muuten sille tyypillistä touhua hieman ylivirittyneenä tosin ;) Treenitaukoa oli jonkun verran alla ja muutamalla edellisellä treenikerralla ryhmätreeneissä oltiin tehty häiriöseuraamista ja siitä tuo jalkaa vasten painaminen sitten lähti...Kieltämättä tokokehässä näyttää pahalta, mitenhän olisi PK-puolella?! Kait tuota tarvii kuitenkin vähän väljentää. Jääviä se ei ole ikinä ennakoinut (seuraaminen on niin kivaa!). Enemmän teetti töitä saada se jäämään pois seuraamisesta. Aniharvoin sekoittaakaan jääviä. Tuossakin on skarppina vaikka oli tosiaan taukoa takana ja ilman mitään erottelutreenejä lähdettiin suorilta tekemään. Viime keväänä keksi muutamia muita omia sovellutuksia liikkeistä kylläkin.

Jatketaan harjoituksia, lahjat ei riitä olemaan treenaamatta ;)

Saru tokoilee talvella 2012