Tuoreita ja vähän vanhempia kuulumisia

Rene kävi tänään kolmannen kerran vesiterapiassa ja hieronnassa. Lihaksia sille on alkanut tulla varsinkin selkään mukavasti. Muutenkin se jaksaa lenkillä hyvin mukana vaikka liikeradat ei ravaamiseen pitkiä aikoja riitäkään. Viime kuussa kuvatussa pätkässä se sai suorastaan hepulit kun oli aikansa katsonut Sarun sekoilua. Pari päivää ennen joulua se intoutui jopa kosiskelemaan juoksuista Sarua. Tai siis yritti tosissaan loppujen lopuksi astua...Saru joutui jo hiiltymään. Eipä olis uskonut vuosia sitten kastroidulta urokselta. Muisti alkaa palailla pätkittäin voinnin paranemisen vanavedessä ;) Ei tarvinne kertoa miksi se aikoinaan kastroitiin...Takki sillä oli päällä viime kuussa lähes joka lenkillä kun sen turkki oli pitkään niin huonossa kunnossa. Luontaishoitojen avulla sekin saatiin parempaan kuntoon muutamassa viikossa. Pieni verenkuva otettiin varmuuden vuoksi ja kaikki arvot oli aivan normaalit.

Pirakin pääsi tutustumaan vesikävelyn saloihin ja ihan hyvin meni silläkin kun vaan sai "avitettua" sen laitteeseen. Aluksi se jännitti, mutta hyvin alkoi töitä tekemään kun matto laitettiin liikkeelle. Tuollaiselle hektiselle yksilölle vesialtaassa kävely tekee kyllä hyvää. Piran Acell-kantasoluhoidettu olkapää muuten kuvattiin vasta kun se joutui jälleen kerran hampaan poistoon...nyt Piran leuka on yhtä P4:sta kevyempi. Olkapää näytti hyvältä eikä oireita ole ollut, joten voi todeta kantasoluhoidon auttaneen. Alla olevasta kuvasta saa jotain käsitystä muutoksesta.

Syksyllä päästiin taas koko kesän tauolla olleen jäljestyksen makuun kun Renen vointi parani ja kun käärmehavainnot tarpeeksi harventuivat. Piralta ohessa mejäilynäyte. Jotenkin tulee ylikasvanut tunturisopuli tuosta mieleen :D. Jälki oli vuorokauden vanha ja sisälsi yhden makauksen (noin 1,25 min kohdalla). Emäntä vaan oli tyhmästi sijoittanut sen kaatuneen puun taakse piiloon, joten se meni Piralta ohi. Löysi kuitenkin omin avuin jäljelle takaisin. Loppupuolella se näyttäisi merkkaavan pissamalla jotain, mutta makausta siinä ei ole. Seuraavalla treenikerralla kyllä merkkasi makauksen noin ja sehän on ihan sallittu tapa ilmaista makaus.

Pira jäljestää 

Kuvagalleriaan on lisätty kaikille tonttuilukuvat. Piti käyttää hyväksi juuri paketoidut lahjat ennen joulun viettoon menoa. Saru oli aika tohkeissaan kun pääsi kameran eteen ja kelkkaan istumaan. Se on kyllä aktiivinen tyyppi muutenkin tarjoamaan toimintoja. Tokossa tai agissakaan ei kyllä jäädy jos tulee virhe ja pitää ottaa uudestaan. Se pyrkii itsepintaisesti jatkamaan hommaa vaikka sitä yrittää keskeyttää. Esim. agissa jos hyppy menee väärinpäin ja sitä kutsuu pois, yrittää se mieluummin tarjota toisinpäin hyppyä tai jotain toista hyppyä yms. Pujossa tietenkin jatkaa vaan vaikka väärin meni ja aloittaa vaikka toisinpäin uudestaan...Uusien asioiden opetuksessakin se on nokkela. Tosin sille onkin haastavaa kun ei tarvitse tarjota mitään. esim. noutokapulan pito ilman mitään muita toimintoja samalla. Eli kestoa tokossa eri tilanteissa joutuukin treenaamaan sitten, mutta mukava sen kanssa on kyllä touhuta. Ekat mölliagilityepiksetkin käytiin ja meni yli odotusten kun mentiin ekaa kertaa pitkä (18 estettä) rata ja nollalla voitettiin.

Vielä vähän tonttuilua vaikka joulu jo menikin.

Hauskaa Uutta Vuotta!

"Learning to walk again"

Kävelemään opettelemisvideo Foo Fightersilta

Sitten vähemmän mukavia uutisia...Renellä on edessä kävelemään opetteleminen kun se joutui reisiluun pään poistoleikkaukseen. Sen lonkat ei oo olleet hyvässä kunnossa aikoihin ja kun cartrophen-pistokset ei tarpeeksi auttaneet päätin kokeilla kesällä Acell-kantasoluhoitoa (niveleen ruiskutetut sian kantasolut houkuttelevat nivelen omat kantasolut kasvattamaan uutta rustoa) kun kuulin siitä hyviä kokemuksia. Piralle tehtiin sama hoito olkapään lievään nivelrikkoon. No, Piralle hoito tepsi ja huomasin pian muutoksen sen lihastasapainossa ja liikkumisessa eli nivelrikko oli sitä vaivannut myös, mutta nyt tuli onneksi apua.

Renellä ei käynyt yhtä hyvä tuuri vaan se jätti pikkuhiljaa hoidetun jalan kokonaan pois käytöstä. Monen monta vaihetta ja käännettä ehti tulla ennenkuin saatiin synkkä tuomio: jalasta ei saa toimivaa ilman leikkausta. Vaihtoehdot oli siis leikkaus tai lopetus :( Kun aloin kartoittaa leikkausvaihtoehtoja kävi selväksi, että proteesileikkaus olisi parasennusteisin. Siitä enemmän selvää ottaessa alkoi kuitenkin tuntua, että se ei ole meille vaihtoehto monestakaan syystä. Proteesin paikalla pysyminen ei ole varmaa ja leikkaus on tosi kallis ja vaatisi useita reissuja etelään. Proteesileikkauksia ei tehdä monessa paikassa, pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Ja todennäköisesti toinenkin lonkka joudutaan myöhemmin leikkaamaan.

Olin ollut sellaisessa käsityksessä, ettei Renen kokoiselle koiralle reisiluun pään poistoleikkauksia mielellään tehtäisi (parin lääkärin kommentin perusteella). Hyvin epätoivoisia hetkiä tuli vietettyä miettiessä mitä tekisi. Terveempi lonkka oli ollut jo ylimääräisessä rasituksessa kun Rene kinkkasi kolmella jalalla jonkun aikaa. Jos toinen leikattaisiin joutuisi se käytössä oleva takajalka vielä jonkin aikaa ottamaan lisäpainoa.

Päädyin sitten reisiluun pään poistoleikkaukseen kun kuulin, että isojakin koiria on saatu kuntoon sillä menetelmällä eikä leikannut lääkäri nikotellut ollenkaan kysyessäni tästä mahdollisuudesta. Haava parani tosi hyvin ja tikkien poiston jälkeen on aloitettu kuntoutus joka on alkanut jo tuottaa tuloksia. Hitaassa kävelyssä Rene käyttää jo hyvin jalkaa, mutta nostaa sen ylös heti kun haluaa liikkua nopeampaa. Uskoisin, että hiekkarinnettä ylös kampeaminen on ollut yksi tehokas keino lihasten kehittämisessä. Lisäksi kävelytän sitä hitaasti tasaisella maalla ja hiekkarinnettä sivusuunnassa. Kaikki mahdolliset kivet ja pienet nyppylät käytetään myös hyväksi kiipeilypaikkoina. Onneksi Rene on aktiivinen luonteeltaan, joten kuntoutus on sille ihan mieluista varsinkin kun kehuu ja palkkailee makupaloin välillä.

Tässä kävelynäyte kuntoutuksen alussa kun tikit oli juuri poistettu

Seuraavat pätkät on otettu kun kuntoutusta on tehty kaksi viikkoa
Kävelee 
Kiipee

Tasapuolisuuden nimessä muiltakin viimeaikaisia liikkeitä
Sarun levottomat jalat 
Pira tykkää noutaa varsinkin silloin kun saa juosta tarpeeksi kauas

Reneltä löytyi myös sivuääni sydämestä...Sydän on nyt ultrattu eikä tällä hetkellä aiheuta mitään oireita, mutta tilannetta pitää tarkkailla. Diagnoosi: "3/6 systolinen sivuääni, rytmi ja syketiheys normaalit, ei vajaatoiminnan merkkejä. Ultraäänessä tyypilliset läppävikamuutokset, kammion supistuvuus hyvä. Kontrolli 6-12 kk kuluttua." Tästä ei välttämättä tule mitään vaivaa ja jos tulee niin lääkkeitä löytyy auttamaan.

Lisää terveysuutisia. Rene ja Pira kävi silmäpeilauksessa viime viikolla ja terveet silmät on molemmilla edelleen. Alunperin oli tarkoitus peilata ne vielä vähän kypsemmällä iällä rodun terveystilanteen kartoituksen vuoksi, mutta käytin sen takia jo nyt kun yksi kaihiepäilys löyty rodusta ja on hyvä kartoittaa tilannetta samantien. Pahin kaihiriski pitäisi ainakin olla jo ohitettu. Celokin kävi vasta ja sen verkkokalvolla näkyi vielä kolme pientä pistettä,jotka aiheuttavat edelleen MRD-diagnoosin. Samaan diagnoosiin sisällytetään vielä 10 poimuakin, joten hyvin lievää laatua tämä Celolla on eikä MRD vaikuta muutenkaan näköön millään tavalla.

Hurjaa vauhtia töppösissä oli muutamalla pyrtsillä kun agilityn MM-kisoista tuli medien yksilökisassa neloisvoitto rodulle! Thomas ja Curly olivat myös medien joukkuekisan voittaneessa Ranskan joukkueessa. Aivan mahtavaa oli seurata livenä kisoja netistä. Vuonna 2003 kun olin rotuun tutustumassa Ranskan erkkarissa ja loppumatkasta myös MM-kisoissa, näin Silvian ja La:n radalla livenä samaisessa paikassa ja se oli henkeäsalpaavan upean näköistä menoa. Kuuluisa saumaton yhteistyö ja liikunnan ilo loisti molemmista ja voittohan siitä silloin tuli.

Tässä vielä neljän parhaan tyylinäyte viikonlopulta
1. Ashley ja Luka 
2. Thomas ja Curly
3. Silvia ja La
4. Olga ja Brava