15.6.13

MyDogDNA tulokset!

Vihdoin tulokset tuli. Niitä on tässä pari päivää ihmetelty ja tulossivustoon netissä tutustuttu. Ihan ongelmitta ei ole tämä systeemi mennyt, mutta ajan myötä varmasti kehittyy ja ongelmat ratkaistaan. 

Testatuista perinnöllisistä sairauksista ei tähän mennessä löytynyt rodusta yhtään sairasta (eikä kait kantajiakaan). Hyvä niin. Erittäin rotuspesifejä nuo testit kyllä on, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä esille tulee kun koiria enemmän testataan. Testivalikoima myös todennäköisesti muuttuu ajan kanssa.

Sarulle tuli kaikista tutkituista sairauksista tulos: normaali. Celolla oli yhden sairauden kohdalla kommentti "no call" eli sen suhteen testi ei onnistunut. Testi pitää onnistua 98-99 %, että sitä voidaan pitää luotettavana. Muut tuloksella: normaali.  

Perinnöllisten ominaisuuksien listassa testi kiharasta karvasta ei onnistunut myöskään Celolla jostain syystä. Sarulla kaikki onnistui. Jos haluaa saada nuo epäonnistuneet uusittua, tarvitsee lähettää uusi näyte. Perinnöllisistä ominaisuuksista kumpikaan ei esim. kanna rodussa esiintyvää töpöhäntägeeniä eikä e/e -keltaista.

Terveysindeksit koostuvat 60 % perinnöllisten sairauksien osalta esille tulleista tuloksista ja 40 % monimuotoisuudesta. Kun Sarulla ja Celolla sairauksista ei tullut mitään ilmi, koostuu tuo indeksi pelkästään monimuotoisuudesta. Indeksi muuttuu rotukohtaiseksi kun lisää tuloksia saadaan. "Tutkijalla"-tulos kuulemma vaikuttaa paljonkin jos sellainen on tullut eli tuloksessa on jotain mikä vaatii tarkempaa tutkimista.

Itseä eniten tässä kiinnostaa monimuotoisuus. Kun rodusta on vain vähän tuloksia saatavilla, verrataan myös monimuotoisuutta kaikkien testattujen koirien kesken. Mielenkiintoista nähdä mikä on rodun tilanne kun saadaan lisää koiria testattua. Celon monimuotoisuus on kyllä hyvä, Sarulla keskitasoa, mutta nämä tulevat muuttumaan jonkun verran kun lisää koiria testataan.

Kun keksitään jalostustoimikunnassa miten tulokset saadaan järkevästi julkistettua, tulee molempien tulokset sinne.


Voihan vitonen

Käytiin Sarun kans Okk:n agikisoissa 6.6. juoksemassa kaksi starttia. Vitosputki jatkui eli nyt meillä on neljä vitostulosta peräkkäin. Pienestä on siis jäänyt kiinni nollatulos monta kertaa. No vaihtelun vuoksi toiselta radalta tuli sitten hylky. Ensimmäinen rata (tuomarina Katariina Virkkala) oli helppo, mutta ennen toiseksi viimeistä estettä putkea jäin sen verran jälkeen, että Saru meni juuri putken ohi vasemmalta puolelta eli siitä tuli kielto. Muuten ihan sujuva rata paitsi pieni turha mutka 14. ja 15. väliin.
 
Tulostaululta napattu kuva ekan radan ratapiirroksesta.
Ihan ok aika kuitenkin mutkista huolimatta.

Ennen toista rataa pitikin sitten piipahtaa maksamassa osallistumismaksu kun olin kuvitellut, että meillä on kaksi ilmaiskisalippua. Se, että kisat alkoivat medeillä ja lähdettiin ensimmäisenä, osoittautuikin hyväksi asiaksi. Ei muuta kuin suorituksen jälkeen autoon ja lähimpään maksupaikkaan ja kuitin kanssa takaisin...Ihan hyvin ehdittiin.

Toinen rata (tuomarina Vesa Sivonen) menikin sitten niin pieleen kun voi. 180 asteen käännökset Sarun kanssa aina vähän valuu ja nyt radalla oli aluksi suorassa linjassa ennen käännöstä hyppy, rengas ja pituus. Kun yritin kääntää sitä tiukemmin sainkin käännettyä liikaa ja yksi hyppy jäi välistä ennen putkea. Sarulla ei oikein ollut vauhtia tällä radalla ja oma rytmitys meni myös sekaisin. Pujottelussa leikkasin liian läheltä takaa ja vedin Sarun pois pujottelusta. Ehdittiin vielä yksi putkihylky tehdä samalle radalle. Ei ollut oikein yhteistä säveltä koko radalla.

Ihmetytti Sarun hitaus toisella radalla. Ensimmäiselläkään vauhti ei ollut ihan sitä mitä viime kisoissa. Sillä on kyllä aika huono kuuman sietokyky. Kovia helteitä täällä olikin ollut jo jonkun aikaa ja kerran lyhyellä lähimetsälenkillä se meni välillä varjoon makailemaan. Lenkit onkin tehty pääasiassa viileinä aikoina tai sitten koirat on päässeet uimaan. Sitten muistui mieleen, että sen juoksukin loppui vain kuukausi sitten. Mitään valeraskausoireita sillä ei ole ollut, mutta voihan sekin vaikuttaa.

4.6.13

Viherpeukalointia ja vierailua



Kesä eteni vauhdilla kun alkuun pääsi ja kukkaloistoakin on jo meidän pihalla nähty. Yllä olevien kuvien välillä on vain 1,5 kuukautta! Viime syksynä istutin ensimmäistä kertaa tulppaanien sipuleita ja kyllähän niitä nousikin. On ne kyllä kauniita kukkia. Usea taimi jäi kuitenkin tyngäksi. Liekö juuri niiden päälle talvella kinostettu lumi oli niiden tuho.



 



Omenapuukin jo kukki ja ehti tiputtaakin kukkansa. Viimevuotisia kuvia katselemalla selvisi, että kukinta oli nyt noin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Usean viikon ajan päivälämpötilat on olleet 20 ja 30 asteen välillä, joten eipä ihme. Seuraavaksi sitten odotellaan satoa. Vielä voi nauttia kauniista kukista kuvina. Kukkien tuoksukin oli kyllä huumaava.


Omenapuu on tämän viherpeukalon ensimmäinen pihalla kasvava kasvi. Kukkiakin on aiemmin ollut vain ruukuissa. Omenoita on tullut mukavasti monena vuonna. Röyhähtämään puu pääsi sen verran, että harvensin sitä vihdoin tänä keväänä. Entinen naapuri puun lahjoitti neljä vuotta sitten ja onneksi ei kärsinyt siirrosta vaan on ollut satoisa.

Vuosi istutuksen jälkeen toukokuussa 2010.



Toukokuussa 2013.

Peukalot on päässeet sen verran vihertämään, että tänä kesänä kokeilen auringonkukkien, kesäkurpitsoitten ja persiljan kasvatusta. Kuuma alkukesä vauhditti taimien kasvamista ja pian nuo saakin jo maahan istuttaa. Auringonkukkia on parisen kymmentä, kesäkurpitsoita viisi taimea ja persiljaa viidessä ruukussa. Ei taida jäädä kaikki tähän pihaan :)


Neiti kesäheinä Helka oli hoidossa ilostuttamassa meitä pari päivää. Kuumat päivät vei sen verran koirien voimia, ettei ollut niin villi meininki kuin viimeksi helmikuussa. Vähän toki piti kisuta kuitenkin.