Making of joulukortti with Piraporomuori...
Nyt on pitkästä aikaa päivitetty blogia kaikilta muilta osin paitsi omien koirien osalta on vielä vähän urakkaa. Aikaa kun kuluu niin väistämättä tulee näitten kanssa eteen luopumisia...Ensi kuussa tulee neljä vuotta täyteen kun Renestä piti luopua ja vuosi kun Sarusta. Renellä oli on-off ripulia ja verikokeitten tulokset osoittivat maksan ja munuaisten olevan lopussa. Sarulla todettiin 10-vuotiaana spondyloosia ja nikamavälin madaltumaa. Gababentiinin aloitusannoksella se pärjäsi hyvin puolitoista vuotta. Sitten yhtäkkiä annos piti nostaa maksimiin. Sitten tuli muutakin niin ei ollut enää vaihtoehtoja jatkaa. Sarusta luopuminen oli erityisen vaikeaa, sen kanssa kun oli niin läheinen suhde. Yhteistä aikaa Sarun kanssa saatiin vajaa 12 vuotta, Renen kanssa reilut 14,5 vuotta.
Nyt onkin toiveissa saada jatkumoa Sarun tyttären Rauhan muodossa eli Rauhalle on suunnitteilla pentuja ensi vuodelle. Rauhasta tietoa löytyy osiosta Pentuja/Pentueet.
Laumasta on siis jäljellä vielä Pira, pirteä 16-vuotias muori. Piralla kuulo on ollut jo aika heikko 11-vuotiaasta, mutta näkö on vielä ok. Kilpparilääkitys toimii ja lonkkakipuja varten on syönyt parisen vuotta Galliprant-kipulääkettä. Bot-loimi tekee hyvää myös. Ihan pientä dementiaoiretta joskus on mm. sen muodossa, ettei kyläpaikassa "muista" kummasta reunasta ovea mennään ulos vaan tuijottelee saranapuolta. Tätäkin tapahtuu tosi harvoin. Hämmentävän, mutta mukavan hitaasti on muorin vanheneminen edennyt. Se jaksaa vielä käppäillä tunninkin lenkkejä. Yleensä ne kuitenkin on lyhyempiä, mutta päivän aikana tunteroinen menee ihan hyvin ja mielellään.
