Helkan terveystutkimukset

Helka ekaa kertaa paimentamassa marraskussa.

Helkan takapään ongelmiin tuli selkeys röntgenkuvissa eikä ollut kevyttä kuultavaa :( Aiemmin neurologinen perustutkimus jo osoitti, että jotain häikkää todellakin on. Ehkä joku hermopuristus joka aiheuttaa tuntopuutoksia. Ylitaipuvat kintereet ei siis ole ollenkaan se ensisijainen syy liikkumisongelmiin. Kyynärät oli puhtaat, mutta polvet med. 1/1, lat. 1/0, toisessa lonkassa jo alkavaa nivelrikkoa, arvio D vai oliko E. Lisäksi selästä löytyi kaksi ahdasta nikamaväliä, jotka todennäköisesti selittää noita ongelmia eniten. Ongelmia siis kerrakseen eikä voi arvioida kuinka pitkään Helka tulee elämään. Tuntopuutosten takia mahdollisesti kiputuntokin on toki alentunut, mutta Cartrophen-pistoksilla ja kipulääkkeillä menee nyt ja jatko koiran ehdoilla. Omistus toki siirtyy minulta pois kun jalostuskäytölle ei ole mitään perusteita terveyden puolesta, luonteen puolesta olisi kyllä paljonkin :(

Terveystilannetta

Kauhean nopeasti on taas aika mennyt ja postailu jäänyt. Nippanappa saatiin kuitenkin tammikuun puolellekin kerrottavaa. Juuri alkanut opiskelukin vie oman aikansa ja myös koneella istumisaikaa. Ja toisinaan käy niin, että netin syövereistä löytyy jotain mielenkiintoista rotuun liittyvää ja nettiaika menee löytöä ihmetellessä. Ja jos sattuu tuulemaan ja satamaan niinkuin viime päivinä, tämä DNA-mokkula ei suostu toimimaan...grrr. Nyt pääasiassa terveysaiheesta päivitystä samaan syssyyn lähes jokaisesta "ärripyrristä".

Renen liiallinen vedenjuominen saatiin kuriin ylimääräisellä ruoka-annoksella. Sillä epäiltiin närästystä. Siihen se sai ensin lääkettä (Losec Mups) joka aiheutti pahoinvointia, joten lääkitys lopetettiin ja kokeiltiin saisiko apua ruokakertojen lisäämisestä. Onneksi auttoi. Ensin epäilytti, että sillä olisi kortisonista tai kipulääkkeestä aiheutunut munuaisiin häikkää tai jotain muuta vakavaa, mutta verikokeitten mukaan Rene oli kuulemma terveimmästä päästä heidän potilaitaan. Kaikki hienosti viitearvoissa. Tuota liiallista veden litkimistä sillä on ollut aiemminkin, mutta on aina mennyt ohi. Muuten se jaksaa hyvin hieman alle tunnin lenkkejä ja muutamana päivänä viikossa tarkoituksella liikkuu vähemmän.

Piralla menee kilpparinsa kanssa pääasiassa hienosti. Monta kuukautta sillä oli tosi hyvä vaihe. Välillä tulee pieni notkahdus huonompaan suuntaan, sen huomaa selvimmin käytöksestä eli pelot ja aggresiivisuus lisääntyy, mutta tasoittuu taas itsekseen. Ilmeisesti sen stressin sietokyky on niin huono, että kun tulee sille stressaavia asioita, jää tilanteet päälle. Pääpiirteissään se on pirteä ja hyväntuulinen. Pahimmillaan sen äänipelot oli sitä luokkaa, että pienikin rapsahdus aiheutti sängyn alle pakenemisen. Parhaimmillaan äänet, jotka sitä huonoimpina hetkinä pelotti paljon, ei aiheuta enää mitään reaktiota. Kontrolliverikokeissa kävi just ja odotellaan tuloksia.

Helka täytti jo 8 kk ja oli vasta hoidossa meillä viikonlopun. Aluksi se oli pari päivää koirahoitolassa, josta sen hain koulusta tullessa. Reippaasti se siellä oli ollut, mutta jotain hernettä oli nenään mennyt kun ei juuri noteerannut emäntäänsä sunnuntaina. Kaikki huomio ja ilonosoitukset sai emäntänsä Reetan veli joka oli mukana. Omanarvontuntoa ainakin löytyy...Vaikka pienikokoinen tuo neiti on niin leuat ja hampaat on vahvat. Purenta on normaali eikä hampaita näytä puuttuvan. Tämä tuli todistettua ilman suun kaivelua kun räpsin kuvia Helkan ja Sarun leikeistä. Viimeinen yläkulmuri maitohammas piti lääkärin kiskaista pois kun oli niin tiukassa. Uudella purukalustolla onkin kiva harventaa Sarun partakarvoja entisestään. Leikit Sarun kanssa menee edelleen hyvin yksiin, mutta alkuun piti Sarun vähän muistutella kuka kukin on. Pikkupennun etuoikeudet ei enää oikein päde.

Runo 3 kk. Kuva: Raija Johansson.

Runo 3 kk. Kuva: Raija Johansson.

Friia Dahlia. Kuva Henriikka Salminen.

Celon pennut on olleet jo tovin uusissa kodeissaan. Pentusilmäpeilauksessa lääkäri pitkän pohdinnan ja sen jälkeen kun kuuli, että isällä on MRD-lausunto, laittoi yhdelle myös tuon saman diagnoosin. Pennun poimut (3 kpl) olivat MRD:lle hyvin epätyypillisessä paikassa ja joillain roduilla on tavattu samanlaisia pentuajan poimuja, jotka häviävät myöhemmin. Poimut voi myös peittyä iän myötä pigmentin alle, joten vähän epäselväksi nyt jäi onko pennulla oikeasti tuota vai ei. Jos myöhemmässä peilauksessa poimuja tai pisteitä ei näy, ei voi olla varma, että onko siellä kuitenkin MRD vai ei. Celolla ei ole ollut ikinä edes poimuja, vain pisteitä. Tuoreessa silmäpeilauksessa näkyi enää vain yksi piste. Sinänsä sairaus ei vaikuta koiran näkökykyyn mitenkään ellei poimuja ole runsaasti, mutta toki tilannetta tarvii tarkkailla.

Suomen Pyreneläisten tukemaan DLA-kartoitukseen tuli muutos kun päätettiin lähteä mukaan pilottirotuina Genoscoperin uudenlaiseen testiin. Monimuotoisuuden lisäksi koirista saadaan mm. 100 perinnöllisen sairauden riskin kartoitus. Uskomattomalta tuntuu, että tällainen on mahdollista ja entistä jännittävämpi nähdä mikä on tilanne yleisesti rodussa sekä omista Sarun ja Celon osalta. Maaliskuussa saamme tulokset. Tieto lisää tuskaa...vai...tietoa...

Luustotuloksia ja Helkapäivitystä

Hienolta näyttää tulokset KoiraNetissä!

Gavroche de Champcrose "Gatu" lonkat: A/A, kyynärät: 0/0, polvet 0/0
Gitane de Champcrose "Folle" lonkat: A/A, kyynärät: 0/0, polvet 0/0

Sisarukset voi sitten rauhassa (tai siis innolla ja rinta rottingilla niinku tähänkin asti) jatkaa harrastuksiaan. Folle pääasiassa hakua, tokoa ja erikoisjälkeä ja Gatu agilityä. Folleen mulla ei ole osaa eikä arpaa, muuten vaan olen iloinen senkin hyvistä tuloksista. Gatuun on yksi jalostuskäyttöoikeus jos sopiva narttu sille löytyy. Pitäisikin päivittää Gatullekin tietoja tänne ja muutenkin muokata ulkoasua yms.

Gatu Lapin reissulla. Kuva: Päivi Määttä.

Helkaa kävin tapaamassa viime viikonloppuna agikisoissa JTO:n päivityksen lomassa. Neiti onkin jo tottunut kisaturisti. Reippaasti siellä kulkee ja lähituntumaan tulevia ihmisiä ihastuttaa ja pussailee. Toisenkinlaisia sydämen tykytyksiä neiti vaan aiheutti kun eräänä aamuna päätti laajentaa reviiriään oman pihan ulkopuolelle. Varsin kiinnostunut ja rohkea se on aina ollut tutkailemaan ympäristöä, mutta nyt oli onnistunut karkaamaan kunnolla. Reetta sydän syrjällään neitiä huuteli ja etsi kunnes se löytyi autokatoksesta oman auton vierestä. Minkäs teet kun rivarin piha tuntuu niin pieneltä kun geenit vetää isommille laitumille.

Laitumista puheen ollen Helkan emä oli mammaloman jälkeen jo kisoissa ja hyvin meni. Kuvia löytyy täältä.

Iskän paimennusvideosta kyllä voi myös päätellä mistä neiti on mahdollisesti toimeliaisuutta perinyt :) Reve 10-vuotiaana Championnat de France paimennuskisoissa vuonna 2010.

Muutamia uusia kuvia Helkasta ohessa. Lisää löytyy Helkan omasta kuvakansiosta.

 

Helka 12 viikkoa

Viikon sisällä on ehtinyt nähdä pikkuneitiä useampaan kertaan kun ensin tämä toivottu vieras tuli yökylään toissa viikonloppuna, seuraavana maanantaina käytiin koirien luontaishoitajalla kysymässä vinkkejä massanrakennukseen ja seuraavana lauantaina Helka kävi taas kylässä. Silti joka välissä tuntui, että taas ipana on jotenkin muuttunut. Aina yhtä yllättävää, että pennut kehittyy nopeasti...Muutoksen huomaa varsinkin kun pentu ei omissa jaloissa koko ajan pyöri. Viikon aikana Helkan korvat on taittuneet nätisti ruusulle, kuonon söpö musta maski alkanut vaaleta, jalat on venyneet pituutta, leukaperiin on alkanut tulla "mormooniparran" alku :D yms. Mutta hienoista pikimustista kajaaleista ei kyllä luovuta! 

Pentusilmäpeilauksessa ehdittiin Helkan kanssa käydä ennen kuin 10 vkoa tuli täyteen ja terveet oli silmät. Hyviä terveysuutisia kuului myös juuri sukulaisten Gatun ja Follen osalta. Sisarukset kävivät luustotutkimuksissa ja hyvältä vaikutti! Jännittäviä on aina nuo tutkimukset varsinkin kun vanhempia ei ole (virallisesti) kuvattu. Ranskan lonkkatulokset muutenkaan ei todellakaan ole suoraan verrattavissa meidän tuloksiin. Virallisia tuloksia odotellaan.

 

Se puree mun varvasta!

Sarun kanssa on hauskaa.

Poseerausyritystä.

Enkö olekin söpö.