Monenlaista onkin tapahtunut. Aloitetaan aikajärjestyksessä vanhimmasta ja ikävimmästä päästä tapahtumia...
Helka jouduttiin lopettamaan toukokuussa kun se loukkasi jalkansa ja toinen polvi alkoi luksoitumaan. Mitään järkeä leikkaukselle ei olisi ollut kun Helkan selässä oli kaksi ahtaumaa, jotka aiheuttivat tunto-ongelmia ja kömpelyyttä, lonkissa oli jo alkavaa nivelrikkoa ja kintereet oli hyvin huterat. Tukea ei olisi ollut leikatulle jalalle toisesta takajalasta ja liikkuminen olisi ollut hyvin hankalaa. Helkan tulevaisuus muutenkin noine oireineen ei kovin ruusuinen olisi ollut.
Hyväsydäminen ja aina hyväntuulinen Helka nukkui siis ikiuneen 12.5.2014. Kiitos Helka ja kiitos Reetalle huolehtivaisesta sijoituskodista!
 |
| Kaverukset kaveruuden alkutaipaleella... |
 |
| ...ja viimeisellä tapaamisella. |
Celon pennut on olleet jo hyvän aikaa uusissa kodeissaan. Reippailta kakaroilta kuulostavat. Pentupeilauksessa kaikki saivat terveen paperit ja kaikilla pojilla on normaalit kivekset. Heidin blogissa on ajoittain uusia kuvia. Tässä sieltä yksi lainattu. Ässä-poju on eniten Celon näköinen.
 |
| Kuva: Heidi Utriainen. |
Sarun kanssa on käyty hurjan pitkän tauon jälkeen juoksemassa pari agistarttia tutuilla kuvioilla. Tuloksina siis vitonen ja hylky. Vitosradan virheen ja yhden turhan mutkan olisi pelastaneet vastakäännökset vaikka ne niissä kohdin etukäteen olisi turhilta varmistuksilta tuntuneet. Toisella radalla myös vastakäännös olisi ollut parempi kikka kuin ottaa ensin koira putkelta sylkkärillä vastaan. Sylkkärit normaalisti meillä toimii hyvin, mutta putkelta tullessa saattoi käsi ojossa tuijottava emäntä olla liian uhkaava näky kun Saru hämmentyi ja pyörähti takaisin putkeen :D
Reta rimpula on ehtinyt aloittaa misseilyuransa ja hienosti on mennyt. Kovin vähillä treeneillä mentiin Oulun näyttelyyn Äimäraution raviradalle 18.5.2014. Toki pentukurssilla muutama ihminen siltä katsoi hampaita kotitreenaamisen lisäksi. Reta on sen verran rento tyyppi, ettei aiheeseen ollut tarpeen satsata sen enempää. Näyttelyssä homma meni ihan yhtä hienosti kuin muuallakin. Liikkeiden esittämisen holtittomuuskin helpottui ihan iän myötä. Talvella pukkasi kiilaus- ja laukkavaihde helposti päälle.
Tuomari oli Phyllis Poduschka-Aigner joka palkitsi junioririmpulan ERIllä. Arvostelu: Good size. Bit long for face rase. Could be higher on the legs. Very good head & excellent expression. Narrow chest therefore also in movement narrow infront & rear. Moderate angulation. A bit soft coat.
Kapeudesta ei voi olla enempää samaa mieltä. Onneksi ikä auttaa asiaa jonkun verran, mutta kapea se on. Parasta Retassa on pää ja ilme. Kuvat: Reetta Sankala.
Toinen näyttely oli samalla paikalla 12.7.2014. Tuomarina Marja Talvitie. Hieman ehti Reta kehittymään tässä välissä ja nyt saaliiksi saatiin myös SA ja ainoana osallistujana SERT & ROP.
Arvostelu: Hyvin viehättävä, hyvän tyyppinen. Hyvät korvat & ilme. Riittävät kulmaukset. Vielä kevyt runko. Hieman liian laskeva lantio. Hyvä karvanlaatu, ei täydessä turkissa, eikä se saisi olla pidempi. Liikkuu nätisti sivulta katsoen. Tyypillinen olemus.
Viehättävyydestä olen erittäin paljon samaa mieltä :)
 |
| Kuva: Alli Kuninkaanniemi. |
 |
| Viehättävä helteisen näyttelypäivän seuralainen. |
Pira kävi kilpparikontrollissa ja lääkitys pysyy samana kun olo on hyvä ja arvot myös. Hyvin tyytyväinenhän se on. Pariin näyttelyynkin tämä pian mummoikäinen on ilmoitettu pitkästä aikaa.
Rene kävi myös kontrollissa aiheena keuhkot. Papparainen säästyi rauhoitukselta kun epäillen, mutta kiltisti alistui röntgenkuvaukseen ilmankin. Kortisoni on parantanut keuhkojen tilaa eli paremmalta näyttää kuin kaksi vuotta sitten. Annosta on laskettu ja tarkoitus on vaihtaa lääke toisentyyppiseen kun kortisonille ei alkukäsityksen vastaisesti ole enää tarvetta. Turkki ja iho Renellä on kärsineetkin tuosta lääkkeestä, mutta annoksen lasku on aina saanut turkin paranemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti