Pira 6 vuotta!

Onnittelut pirteälle, pippuriselle ja ainakin pikkuisen pirulliselle Piralle!

Helka 12 viikkoa

Viikon sisällä on ehtinyt nähdä pikkuneitiä useampaan kertaan kun ensin tämä toivottu vieras tuli yökylään toissa viikonloppuna, seuraavana maanantaina käytiin koirien luontaishoitajalla kysymässä vinkkejä massanrakennukseen ja seuraavana lauantaina Helka kävi taas kylässä. Silti joka välissä tuntui, että taas ipana on jotenkin muuttunut. Aina yhtä yllättävää, että pennut kehittyy nopeasti...Muutoksen huomaa varsinkin kun pentu ei omissa jaloissa koko ajan pyöri. Viikon aikana Helkan korvat on taittuneet nätisti ruusulle, kuonon söpö musta maski alkanut vaaleta, jalat on venyneet pituutta, leukaperiin on alkanut tulla "mormooniparran" alku :D yms. Mutta hienoista pikimustista kajaaleista ei kyllä luovuta! 

Pentusilmäpeilauksessa ehdittiin Helkan kanssa käydä ennen kuin 10 vkoa tuli täyteen ja terveet oli silmät. Hyviä terveysuutisia kuului myös juuri sukulaisten Gatun ja Follen osalta. Sisarukset kävivät luustotutkimuksissa ja hyvältä vaikutti! Jännittäviä on aina nuo tutkimukset varsinkin kun vanhempia ei ole (virallisesti) kuvattu. Ranskan lonkkatulokset muutenkaan ei todellakaan ole suoraan verrattavissa meidän tuloksiin. Virallisia tuloksia odotellaan.

 

Se puree mun varvasta!

Sarun kanssa on hauskaa.

Poseerausyritystä.

Enkö olekin söpö.

 

Pikareissu Ranskaan

Ikävien Renen uutisten (vai miten sen ottaa, oireilun syy ainakin selvisi) jälkeen olikin sitten vuorossa neiti Hoon hakureissu. Ihan ei mennyt putkeen se keikka...Kommellus on liian kevyt termi kuvaamaan eri käänteitä. Tarkempi matkakertomus tulee jos ehdin ja jaksan sen tarinoida, mutta perille päästiin vihdoin kotiin ja nyt täällä jaloissa pyörii vielä huomiseen asti pikku Helka-neiti. Siitä kait tulee sen kutsumanimi. Hauskasti suomalainen etunimi Helka oli yksi vaihtoehto kun kasvattaja kysyi virallista nimiehdotusta. Kasvattajalla oli myös mielessä hyvä ranskalainen nimivaihtoehto Houlette (= paimensauva) ja se valittiin. Tuleva neitin haltija Reetta tykästyi tuohon Helka-nimeen ja se todennäköisesti sille jää.

Eli esittelyssä Houlette de l´Orée des Sapins! Iltatähtipentueen pienin ja ehkäpä myös pippurisin ipana. Söpö on kuin mikä, mutta hyvin tomera eli lelukoiran ulkonäkö pettää tässä tapauksessa. Erittäin itsenäiseltä se vaikuttaa ja lähtee tutkimaan vieraita paikkoja reippaasti. Ihmisistä tykkää, mutta koiriin tutustuu hitaammin. Kova on leikkimään eli syömisen ja nukkumisen välissä touhuaa koko ajan lelujen kanssa. Toivonkin Reetalle ja nelijalkaiselle laumalleen onnea ja kärsivällisyyttä pikkuriiviön kanssa :)

Ipanan emä on Upie du Mont Kerchouan. Ihastuttava pikku paimen, joka on ollut kauan yksi suosikeistani tässä rodussa. Upie kisaa paimennuksessa ylimmässä luokassa ja toimii myös omalla tilalla paimenena, myös lehmille. Mahtava kun vielä oli mahdollisuus saada Upien pentu!

Pentujen isä Reve des Transhumants oli myös menestynyt paimen. Se kuoli ennen pentujen syntymää hieman alle 12-vuotiaana. Reve oli pitkäkarvainen, mutta niukkaturkkinen. Ipana on pennuista varmaan lyhytkarvaisin, mutta eipä ole koiraa karvoihin katsominen. Toivon ensisijaisesti tervettä ja hyväluonteista koiraa Helkasta.

copywright Kjp Cun T 2009

 

Renen lääkärikäynti

Reneltä kuvattiin lonkat ja suurinpiirtein takaosasta kaikki nivelet sekä keuhkot kun se on köhinyt kuitenkin jonkun verran eikä syytä siihen löytynyt sydämestä. No keuhkoistahan se väsähtelyn ja ajoittaisen köhimisen syy löytyi. "Potilaan keuhkokudoksessa oli havaittavissa idiopaattiseen pulmonaari fibroosiin viittaavaa interstitielliä tiivistymää sekä peribronkiaalitiivistymää" Jatkuva Medrol-kortisonilääkitys aloitettiin. Että silleen :(

Mitäpä tähän enää sanoisi, ei voi kuin ihmetellä, että mistä näitä sairauksia oikein tulee. Pirteä se kuitenkin on ja hyvin on jaksanut lenkeillä taas. Lääkäri kirjoitti statuksestakin hauskasti: "Kliinisessä tutkimuksessa oli havaittavissa urheilullisen habituksen omaava koira, joka tarkkailee aktiivisesti ympäristöänsä." Renen vaivojen takia ei ole ajatellut sitä niinkään urheilullisena koirana enää, mutta onhan se kuitenkin ihan hyvässä kunnossa. Saa nähä miten keuhkotilanne kehittyy. Jos jollain on kokemusta aiheesta, otan mielellään tietoa vastaan.

Tiivistymät kuvan keskeltä ylös ja oikealle.

Mielen muutoksia

Mielensäparantaja

Kesä!
Kesä(loma) on jo pitkällä vaikka aluksi tuntui kelien puolesta, että liekö kesää tuleekaan varsinkin kun vertaa pariin viime kesään. No eipä tarvinnut töissä hikoilla kun oli sen verran viileää ennen loman alkua. Koirien kannalta varsinkaan superhelteitä ei kaipaa, mutta itsekään en niistä niin välitä. Ja kun ohjelmassa tälle kesälle on ollut pientä pintaremonttia sekä sisällä, että pihalla, on kelit olleet ihan ok.

Kesän tuntomerkkejä on myös olleet perinteiset käärmehavainnot ja verijälkeily. Ensimmäisen käärmehavainnon teki Saru tökkäämällä etutassuilla ison käärmeen sekä multapaakun ojaan. Taisi olla onneksi käärme jo menossa pakoon Sarun eleistä päätellen. Onneksi. Vähempi niitä onneksi muutenkin on tänä kesänä eteen tullut.

Remonttitouhut on edenneet hitaasti, mutta varmasti. Muutamia mutkia on tullut matkaan ja on pitänyt säätää jos minkä asian kanssa, miettiä asioita moneen kertaan ja muuttaa mieltäkin. Aika ei ole ehtinyt käydä pitkäksi! Remontin tuloksena onneksi saadaan mm. koiraystävällisempi lattia. Rumaksi kulunut, kova ja liukas parketti ei ole meidän mieleen. Parketin päälle tulee miellyttävä ja tukeva muovimatto. Malleissa on nykyään paljon valinnanvaraa ja mieluinen löytyi. Yhdistyshommiakin on luvassa heti kun aikaa jää istua koneella enemmän.

Terveyspäivitystä
Piran kilpparikontrolli osoitti nyt, että annostus on sopiva ja sen vointi on tehnyt samaa, joten samalla annoksella jatketaan nyt. Se on ollut tosi tyytyväinen, oikea kestohymy naamalla joka päivä ja virtaa sopivasti. Pirasta on myös tullut selvästi seurallisempi, mikä on tosi hyvä juttu kun se on ollut aina suhteellisen itsenäinen ja suorastaan erakko. Laihtuminenkin on lähtenyt hyvin käyntiin.

Rene menee keskiviikkona lonkkakuviin. Sen liikkuminen on kaikesta huolimatta ajoittain sen verran halutonta, että haluan tarkistaa leikkaamattoman lonkan tilanteen. Sydämestäkään kun ei vikaa löytynyt eikä tehokas Trocoxill-lääke välttämättä Reneä tarpeeksi auta kun sen nivelrikko on ollut niin voimakkaasti etenevää.

Neiti H
Eikä tässä vielä kaikki. Keväällä kiinnostuin eräästä tulevasta pentueesta ja kirjoittelin kasvattajalle ennen pentujen syntymää. Mitään ei kuulunut ja jossain vaiheessa laitoin uuden viestin, että olisikohan mahdollisuuksia saada pentua tuosta pentueesta. Tuli välissä mietittyä muutenkin koko touhun järkevyyttä ja ehdin jo ajatella, että onneksi vastausta ei kuulunut kun ei ole sijoituskotiakaan ja voi sitä säätämistä tuomisten kans yms.

No asiat eteni kuitenkin siihen vaiheeseen, että Neiti H tulee ensi viikonloppuna Suomeen! Pentu tulee olemaan lk tai ainakin llk ("lähes lyhytkarvainen" :D) pyreneittenpaimenkoira. Kasvattajan (maanviljelijä) kiireistä johtuen asiat on varmistuneet hitaasti ja huomenna vasta pääsen maksamaan liput ja reissuun lähtö on jo perjantaina. Onneksi oikein hyvältä vaikuttava sijoituskotikin on löytynyt, joten turvallisin mielin voin lähteä pentua hakemaan. Ei siis ole vaaraa, että se jäisi itselle...Jotain jännittäviä hetkiä tosin saattaa tulla matkan varrella kun lähden matkaan jälleen yksin ja täytyy ajella vuokra-autolla pitkin maaseutua. No ennenkin on näistä omatoimireissuista selvitty vähemmillä tai enemmillä kommelluksilla höystettynä!

Kaukana todellisuudesta

copyright Berger Baxter

Facebookista löytyi tuo yllä oleva söpö kuva Sarusta pentuna. Baxter nimisellä pyrtsillä on oma sivunsa ja sieltä löytyy valtava määrä kuvia pääasiassa saksalaisista pyrtseistä. Sarun olemus ei ihan vastaa sitä todellisuutta missä nykyään elämme. Tuossa kuvassa se näyttää jotenkin niin leppoisalta ja rauhalliselta pieneltä pullukalta. Totuushan on jotain ihan muuta niinkuin allaolevista kuvista voi todeta.

Kieli poskella.

Perä maataviistäen -hepuli.

Etsin kunnes löydän sen.

Milloinkahan...

...tämä hiekkanenäinen aavikkokoira....

...aikuistuu?!

Tuolla samaisella lenkillä törmättiin pariin outoon asiaan.

Minkähän eläimen jäljet?

Tunnistamaton (matalalla) Lentävä Kohde. 

Ultrasound makes (almost) no sound, but it makes sense

Otsikossa ei oo kyllä järkeä, mutta tällainen tällä kertaa :D Ennen ultraääniin sukeltamista aloitetaanpa aikaisemmista käänteistä.

Pira on nyt saanut Forthyron -nimistä lääkettä parisen kuukautta. Heti lääkityksen alettua sen olossa huomasi parannusta, mutta pian hyvä vaikutus heikkeni. Kysyin lupaa saada nostaa annostusta ennen kontrolliverikokeita kun näytti, että aloitusannos on aivan liian pieni. Uudella annostuksella mentiin reilu kuukausi ja otettiin kontrolliverikokeet. Pira piristyi selvästi lääkityksen myötä ja muutenkin tyytyväisemmän oloinen se on ollut. Mitättömiin ääniin reagoiminen myös vähentyi selvästi.

Kontrolliverikokeissa kilppariarvot ei lääkärin mielestä silti olleet niin hyvät kuin pitäisi. Ne on parantuneet vain hyvin vähän oireiden helpottumisesta huolimatta. Yleensä kuulemma koiralla arvot pomppaa selvästi parempaan suuntaan lääkityksen alettua. Lisäksi Pira on ennemmin lihonut vielä lisää kun aineenvaihdunnan pitäis nopeutua ja ylimääräisen nesteen ja rasvan pikkuhiljaa poistua. Valeraskausoireitakin sillä on ollut selkeästi. Se ensisijaisesti etsii sopivaa pesäpaikkaa tunkemalla itseään kaikkiin mahdollisiin koloihin ja kaivelee kuoppia kuusien alle yms. Kova tohina päällä :) Toisinaan sillä on ollut myös vatsan alueella tosi tiukat lihakset/suolisto tiukkana/jumissa tms. Lisäksi jotain muuta epämääräistä oireilua. Tästä johtuen lääkäri oli sitä mieltä, että kannattaisi ultrata varsinkin munasarjat kystien poissulkemiseksi jos joku muu häikkä sotkis tässä vielä.

Tänään käytiin ultrailemassa sitten Piralta kaikki sisäelimet ja hyvältä sisuksissa näytti :) Ultrannut lääkäri tuli siihen tulokseen, että kilppariannostus ei varmaan vaan ole vielä tarpeeksi kohdillaan ja annosta nostettiin hieman. Kontrolli sitten taas kuukauden päästä. Jospa nuo loputkin oireet helpottais kun annostus saadaan oikeaksi ja lääkitys alkaa kunnolla tehota sekä kun valeraskausoireet hellittää. Annostus on nyt Forthyron 200 mikrog, 1 tbl aamuin ja illoin.

Toinen ultrattu kohde tällä viikolla oli Renen sydän. Vuosi sitten se ultrattiin selkeästi kuullun sivuäänen takia ja ohjeissa oli, että kontrolli kannattaa tehdä 6-12 kk kuluttua. Muutaman ensimmäisen selvästi lämpimämmän päivän aikana Rene liikkui sen verran haluttomammin, että ajattelin olevan järkevää ultrata nyt se sydän uudestaan. Hyviä uutisia tuli Renellekin eli läppävika ei ollut pahentunut ollenkaan. Renellä läppävika vaikuttaisi olevan hitaasti etenevää eli pariin vuoteen ei pitäisi ainakaan sydämestä johtuvia oireita tulla. Hienoa! Kävinkin ostamassa vihdoin Furminaattorin ja pikatestauksen perusteella on maineensa väärti! Eli karvat lähtee nyt varsinkin Reneltä, jotta sille ei tulisi niin kuuma kesän aikana.

Rene pääsi myös osteopaatin käsittelyyn kun Markus Laios oli täällä pohjoisessa muutaman päivän koiria hoitamassa. Mukava oli kuulla sama mitä itsekin olen ollut mieltä eli että Rene on selvinnyt vaativasta lonkkaleikkauksesta tosi hyvin. Toki lantiossa ja muuallakin jumeja oli, mutta molemmissa takajaloissa on hyvät lihakset ja se käyttää myös leikattua jalkaa tehokkaasti.

Hyviä terveysuutisia siis tällä kertaa!