Celo paimentamassa

Viime viikonloppuna Celo pääsi pyörittelemään lampaita, häkittämään niitä, treenaamaan hakukaarta ja poispäinajoakin. Mukavasti kuulostaa homma etenevän vaikka vain muutaman kerran vuodessa pääsee lampaiden pariin.

Alla kuvia. On kyllä nautinto nähdä ryhdikäs ja sulavasti liikkuva paimen toteuttamassa itseään :) Kiitokset Saijalle ja Jukalle kuvista ja paimennusmahdollisuuden tarjoamisesta Celolle! Marialle kiitos Celon lainasta Saijalle :)

Jos metsään haluat mennä nyt...

....niin toisinaan järkytyt! No metsään on menty koirien kanssa lenkkeilemään jo pari kymmentä vuotta joka päivä, mutta viime aikoina on kieltämättä tullut monenlaista eteen metsäpoluilla. Jos aloitetaan hellyttävimmästä päästä niin viime viikolla aamulenkillä pikkuinen jäniksen poikanen juoksi kovaa risteävältä polulta melkein Piran päälle. Reppana joutui tekemään uukkarin vain hieman ennen kuin törmäsi rusakkomaiseen raidalliseen otukseen :) Seuraavaksi miellyttävin näky oli kun pari päivää sitten hirvi juoksi metsäpolun yli vähän kauempaa. Taisi olla toinen kerta kun metsässä hirven olen nähnyt.

Sitten valitettavasti ikävämpiä metsän eläjiä eli käärmehavaintoja on tullut jo muutaman päivän sisään kolme. Ja pitihän sekin nähdä, että käärmeen pureman uhriksi joutui ystäväni Valo tervu :( Tiputuksessa kävi, toivottavasti selviää kohtaamisesta kaikin puolin terveenä. Rene on kyllä hyvä käärmeen ilmaisin kun alkaa haukkumaan tosi tunnistettavasti. Valitettavasti neitit tietenkin ryntäsi heti katsomaan mikä jännä juttu siellä on. Jonkin aikaa kyllä nyt pysytään lähimetsissä...

Sitten kivoja uutisia, sain meiliin Sarun viralliset lonkka- ja kyynärtulokset: A/A ja 0/0. Jihuu! Juoksukin Sarulla on parhaillaan, joten pikkuhiljaa se pentuaika vaan jää taakse.

Sarun röntgenkuvat ja kevään ensimmäiset jäljet

Sarun röntgenkuvat löytyy nyt täältä.

Käytiin Anun ja Valon (Hukkarullan Elämänvalo) kanssa eilen jäljestämässä ensimmäistä kertaa tälle keväälle. Metsä alkaa olla juuri ja juuri paljas ja saatiin kaikille tasonsa mukaiset jäljet tehtyä. Renen jäljelle osui vaikeusastetta lumen muodossa ja muuten hyvin mennyt jäljestys takkusikin juuri siinä kohdassa kun kumppareista ei lumeen ollut tarpeeksi hajua jäänyt. Rene löysi kuitenkin jäljen uudestaan omin avuin niinkuin aina. Pira röhisi ja tuhisi makupalajäljellään. Sen jäljestystyyli on yllättävän rauhallista ja se pyrkii saamaan pienetkin makupalat kaivettua sammalten seasta. Sille pitääkin ensi kerralla lisätä vaikeusastetta pidentämällä jälkeä ja harventamalla makupaloja. Sarulle jäljestys on vielä niin uutta, että tarvii paljon toistoja vielä ihan alkeistasolla.

Muutamia kuvia treenaajista, kiitokset Anulle jäljestyskuvista.

Sarun synttärit ja terveystutkimukset

Laiska bloggaaja yhdistää useamman jutun samaan...Saru juhli 4.4 ensimmäisiä synttäreitään perinteisellä "kakulla". Eipä uskoisi, että se on jo vuoden ikäinen. Aika nulikka se vielä on eikä ensimmäisiä juoksujakaan ole vielä kuulunut.

Korkeuskasvu Sarulla on varmaan päättynyt ja pieneksi tämä menninkäinen jäi. Viime vkl mittautin sen epävirallisesti agituomarilla ja tulokseksi tuli 39,7 cm. Eli tuon mittauksen mukaan lyhytkarvaiseksi kolme milliä liian pieni ja pitkäkarvaiseksi vajaat kaksi senttiä alarajan yli. Ihan geneettisesti ajateltuna Saru on pitkäkarvainen kun partaa löytyy, mutta kokonaisuuden perusteella täällä on tapana muunnos valita. Pitää katsoa myöhemmin kun aikuiskarva tulee, että vaihdanko pitkäkarvaiseen vai mitä tehdään. Muuten sillä ei ole mitään väliä, mutta näyttelyissä olisi hyvä näyttää mahdollisemman paljon juuri sen muunnoksen edustajalta joksi se on rekisteröity...Aika sopivasti välimaastoon Saru tällä hetkellä asettuu :D Näyttelyissä tuskin muutenkaan suurta menestystä olisi luvassa, joten Pira hoitanee jatkossakin kauneuskisapuolen :)

Toinen iso juttu tapahtui tänään eli Saru kävi läpivalaisussa. Virallisesti tutkittiin polvet sekä kuvattiin lonkat ja kyynärpäät. Epäviralliset lausunnot otettiin lisäksi vielä olkanivelistä sekä selästä. Suuren suuri helpotus oli kun kaikki näytti hyvältä! Selästä ja olkanivelistä ei huomautettavaa, polvista tuli lausunto 0/0, kyynärpääkuvat lähtee Kennelliittoon arviolla 0/0 ja lonkkakuvat arviolla A/B (vai oliko toisinpäin...). Tuo parempi lonkka ei kuulemma voisi olla parempi. Toisessa oli vain jotain pientä huomautettavaa. Hienoa! Viimeaikaisen luustoepäonnen jälkeen tosi kivoja uutisia. Tarvii vielä odotella virallisia tuloksia, mutta mitään suurta ongelmaa ei pitäisi olla. Laitan kuvat kuvagalleriaan kun saan ne. Silmäpeilaukseen Saru menee joskus myöhemmin.

1-vuotias pieni menninkäinen

Jalostusneuvojien peruskurssi 19.-20.3.2011

Vuosi sitten kävin Jalostusneuvojien jatkokurssin Jyväskylässä kun sinne pääsi vaikkei tuota peruskurssia ollutkaan suoritettuna. Aiheet oli tosi mielenkiintoisia, joten sinne oli päästävä. Kun huomasin tuon peruskurssin sisällön Kennelliiton sivuilta, en malttanut olla sitten menemättä peruskurssillekaan. Jos on suorittanut jatkokurssin, kait se peruskurssikin täytyy käydä vaikka näin epäloogisesti jälkeenpäin :) Jatkokurssi vuosi sitten antoi enemmän ja oli muutenkin mielenkiintoisempi, mutta peruskurssikin toki ajoi asiansa.

Lauantaina Kirsi Sainio avasi tilaisuuden ja kertoi perinnöllisyyden perusteista, geenitesteistä sekä sikiön kehityksestä ja sen häiriöistä. Lounaan jälkeen Katariina Mäki avasi kuinka jalostuskoirien valinnassa voi hyödyntää jalostustietojärjestelmää sekä esitteli uudet JTO-mallirungot. Päivän lopuksi Merja Dahlbom luennoi lisääntymisongelmista. Niitä tuntuu riittävän monessa rodussa niinkuin yleensäkin monenlaisia ongelmia.

Kovasti puhutaan sen puolesta, että jalostuksen pitäisi mennä terveempään suuntaan, mutta miten käytännössä saataisiin rakenteidensa ja terveystilanteidensa suhteen suossa rypevät rodut paremmalle tolalle. Roturisteytykset voisivat olla tässäkin asiassa eduksi niinkuin myös roduissa, joissa geenipooli on jo haitallisen pieni, mutta kynnys siihen on varmasti suuri. Suurin osa haluaa säilyttää oman rotunsa omanlaisena vaikka ongelmat ovat jo kestämättömiä; sukuprosentit kasvaa, rakenteet haittaavat normaalia elämää ja synnyttämistä.

Sunnuntaina aloitettiin Kirsi Sainion luennolla koirarekisteriohjeen muutoksista sekä poikkeusluvista. Sen jälkeen seurasi Nina Mennan suorastaan paatoksellinen luento terveen ja toiminnallisen koiran jalostuksesta. Hän korosti erityisen painokkaasti terveen luuston merkitystä jalostuskoiralle sekä valotti pitkän oirelistan avulla nivelrikkoaan kipuilevan koiran tunnistamista. Tätä asiaa ei saisi missään nimessä väheksyä. Meidän vastuulla on tuottaa koiria, joitten ei tarvitse kärsiä kivuista sekä tietoa pitää levittää kipuilevan koiran tunnistamisesta koska hyvin usein, jopa kokeneilta koiraihmisiltä jää tunnistamatta koiran krooninen kipu. Saati sitten kotikoirien omistajilta! Ninalla on kokemusta aiheesta työnsä lisäksi myös omien koiriensa kipuilujen takia. En voisi olla enempää samaa mieltä asioista mitä hän toi esille! Renellä todettiin viime joulukuussa vakava-asteinen nivelrikko molemmissa lonkissa ja oireet harhautti epäilemään milloin mitäkin. Ja koska sen lonkat on alunperin kuvattu C/C ilman nivelrikkoa, ei tullut itselläkään mieleen, että lonkat voisivat olla kaiken takana...

Riitta Liimatainen puolestaan kertoi tänä vuonna perustetun Luonnetoimikunnan kokoonpanosta ja toiminnasta sekä esitteli erilaisia tapoja testata koiran luonnetta. Jatkokurssilta oli tuttua MH-kuvauksen kulku, mutta hän esitteli lisäksi mm. Jenkeissä käytössä olevan aggressiotestin, jonka on luotu testaamaan hylättyjen koirien uudelleensijoittamisen onnistumista. Riitta kannusti rotuyhdistyksiä kysymään apua rodun luonneprofiilin teossa MH-kuvaukseen. Asiantuntemusta heiltä löytyy vaikkei MH-kuvauksessa olisi rodun edustajia vielä käynyt. Luonnetestitulokset antavat tähän osviittaa ja kun rotuyhdistyksen puolelta täytetään kyselylomakkeet, alkaa rodun tyypillinen käytös hahmottumaan.

Lounaan jälkeen ääneen pääsi Marjatta Snellman, jonka asiantuntemusta olisi hyvin moni kuunnellut pitempäänkin. Hän kertoi luusto- ja nivelsairauksien työryhmän edustajana työryhmän toiminnasta sekä mm. näytti röntgenkuvista kyynärvian ja lonkkavian merkkejä. Työryhmä on hyvin aktiivinen palaveeraamaan muiden Pohjoismaiden kanssa ja suomalaista asiantuntemusta arvostetaan niin paljon, että nykyisin Annie Liman käy Ruotsissa arvioimassa lonkkatuloksia kerran viikossa. Puhetta tuli siitä, että miksei lonkkakuviin laiteta muita löydöksiä esim. jos selkänikamissa on jotain merkkejä sairaudesta ja Marjatta kertoi, että muutamat rotuyhdistykset on ehdottomasti ja lakimiehen uhalla kieltäneet, ettei sinne saa laittaa mitään muuta kuin koiran omistaja on allekirjoituksessaan luvannut eli lonkkatuloksen. Ei kovin avointa peliä kyllä...(Muut) rotuyhdistykset voivat halutessaan alkaa ajamaan tätä asiaa eteenpäin ja voi olla, että tilanteeseen saadaan sitä kautta muutos. Toki useamman portaan täytyy se ensin hyväksyä.

Viimeisenä oli rotuyhdistyksen puheenvuoro, jota oli kutsuttu käyttämään Timo Kilpeläinen Suomen Beaglejärjestöstä. Tunnin aikana sai hyvän käsityksen rodun historiasta, käyttötarkoituksesta, jalostuspainotuksista, nykytilanteesta sekä haasteista rodun parissa.

Kahden päivän rupeaman päätteeksi oli tentti, jonka tuloksia odotellaan...

Yksi reissun kohokohtia oli päästä tapaamaan ja rapsuttelemaan rakasta etelän sijoituspoikaa Celoa. Celo jo lentokentällä kiipesi syliin ja sylissä olisi viihtynyt vaikka koko ajan kun oltiin tekemisissä. Aika liikuttavaa on aina kun pitkästä aikaa nähdään :)

Tässä ensin pari epäselvää kännykuvaa sisältä, sekä muutama aurinkoinen kuva ulkoa kera Saijan nauravaisen Kiprin.

Kuvia lenkkipolkujen varrelta

Erään lenkin varrelta löytyi tosi hyvä ministudio ja tulikin otettua koirista poseerauskuvia. Hieman alempaa paljastuu missä kuvat on otettu. Ei välttämättä heti arvais ;)

Ensin Sarusta pari kuvaa. Kuten huomata saattaa, koiran asennosta ja kuvakulmasta riippuen näyttää esim. rungon mitta eripituiselta. Alempi kuva lienee lähempänä totuutta. Pirasta myös pari kuvaa. Piran seesteinen ja suorastaan eteerinen ilme kielii jonkinmoisesta juoksun jälkeisestä valeraskaustilasta. Se on huomattavasti normaalia rauhallisempi myös lenkeillä. Renen olemuksessa puolestaan näkyy kastroinnin ja lonkkakipujen seuraukset :/ Cartrophen pistokset auttoivat paljon, mutta kova pakkasjakso lisäsi kipuja. Onneksi kovat pakkaset taitavat olla tältä talvelta jo ohi ja Renenkin olo helpompi.

Tökkii välillä tämä kuvien laittaminen ja jostain syystä tuonne loppuun jää pitkä tyhjä väli, mutta en saa sitä poistettua millään.

Yhteispotretti vielä tähän. Joko alkaa hahmottua kuvauspaikka?

Katu-uskottavuutta ja katukävelyä

Piran hammaskalustolla alkaa pikkuhiljaa olemaan jo katu-uskottavuutta. Aiemmin katkenneen alakulmurin lisäksi siltä lähti lähes kokonaan irti etuylähammas. Kulmurin kohtalosta ei ole tietoa, mutta ylähammas taisi murtua kaverini holskun kanssa nahistellessa. Ennen eivät olleetkaan tapelleet, mutta nyt jostain syystä tuli pieni kahakka. Myöhemmin kuulin, että vastapuolelta murtui P4.

Tässä nykyinen tilanne

Sillä aikaa kun Pira oli lääkärissä käytiin Renen ja Sarun kanssa pieni katukävely Oulun keskustassa. Saru ei olekaan ennen käynyt kuin muutaman pikkumutkan keskustan liepeillä sijaitsevan eläinlääkäriaseman lähellä rokotusten yhteydessä. Nyt käveltiin reitti torilta kohti keskustaa ja takaisin torin kautta autolle. Saruhan oli mielissään kaikista hajuista ja vilinästä. Sitä ei tunnu vieraat paikat eikä ihmispaljous jännittävän. Samaa ei voi sanoa Renestä. Sillä laski komea puuhkahäntä selkälinjan alapuolelle ja oli tyytyväinen kun päästiin vähän väljemmille vesille. Ainut asia mikä Sarua hämmensi oli eräs tosi isokokoinen ja jäykästi paikallaan seisova mies, jolle piti ensin vähän haukkua ja käydä sitten kädestä haistelemassa. Kaveri kieltämättä näyttää aika uhkaavalta, varsinkin pienen teinipyrtsin silmissä :D