Pikareissu Ranskaan

Ikävien Renen uutisten (vai miten sen ottaa, oireilun syy ainakin selvisi) jälkeen olikin sitten vuorossa neiti Hoon hakureissu. Ihan ei mennyt putkeen se keikka...Kommellus on liian kevyt termi kuvaamaan eri käänteitä. Tarkempi matkakertomus tulee jos ehdin ja jaksan sen tarinoida, mutta perille päästiin vihdoin kotiin ja nyt täällä jaloissa pyörii vielä huomiseen asti pikku Helka-neiti. Siitä kait tulee sen kutsumanimi. Hauskasti suomalainen etunimi Helka oli yksi vaihtoehto kun kasvattaja kysyi virallista nimiehdotusta. Kasvattajalla oli myös mielessä hyvä ranskalainen nimivaihtoehto Houlette (= paimensauva) ja se valittiin. Tuleva neitin haltija Reetta tykästyi tuohon Helka-nimeen ja se todennäköisesti sille jää.

Eli esittelyssä Houlette de l´Orée des Sapins! Iltatähtipentueen pienin ja ehkäpä myös pippurisin ipana. Söpö on kuin mikä, mutta hyvin tomera eli lelukoiran ulkonäkö pettää tässä tapauksessa. Erittäin itsenäiseltä se vaikuttaa ja lähtee tutkimaan vieraita paikkoja reippaasti. Ihmisistä tykkää, mutta koiriin tutustuu hitaammin. Kova on leikkimään eli syömisen ja nukkumisen välissä touhuaa koko ajan lelujen kanssa. Toivonkin Reetalle ja nelijalkaiselle laumalleen onnea ja kärsivällisyyttä pikkuriiviön kanssa :)

Ipanan emä on Upie du Mont Kerchouan. Ihastuttava pikku paimen, joka on ollut kauan yksi suosikeistani tässä rodussa. Upie kisaa paimennuksessa ylimmässä luokassa ja toimii myös omalla tilalla paimenena, myös lehmille. Mahtava kun vielä oli mahdollisuus saada Upien pentu!

Pentujen isä Reve des Transhumants oli myös menestynyt paimen. Se kuoli ennen pentujen syntymää hieman alle 12-vuotiaana. Reve oli pitkäkarvainen, mutta niukkaturkkinen. Ipana on pennuista varmaan lyhytkarvaisin, mutta eipä ole koiraa karvoihin katsominen. Toivon ensisijaisesti tervettä ja hyväluonteista koiraa Helkasta.

copywright Kjp Cun T 2009