Helkan terveystutkimukset

Helka ekaa kertaa paimentamassa marraskussa.

Helkan takapään ongelmiin tuli selkeys röntgenkuvissa eikä ollut kevyttä kuultavaa :( Aiemmin neurologinen perustutkimus jo osoitti, että jotain häikkää todellakin on. Ehkä joku hermopuristus joka aiheuttaa tuntopuutoksia. Ylitaipuvat kintereet ei siis ole ollenkaan se ensisijainen syy liikkumisongelmiin. Kyynärät oli puhtaat, mutta polvet med. 1/1, lat. 1/0, toisessa lonkassa jo alkavaa nivelrikkoa, arvio D vai oliko E. Lisäksi selästä löytyi kaksi ahdasta nikamaväliä, jotka todennäköisesti selittää noita ongelmia eniten. Ongelmia siis kerrakseen eikä voi arvioida kuinka pitkään Helka tulee elämään. Tuntopuutosten takia mahdollisesti kiputuntokin on toki alentunut, mutta Cartrophen-pistoksilla ja kipulääkkeillä menee nyt ja jatko koiran ehdoilla. Omistus toki siirtyy minulta pois kun jalostuskäytölle ei ole mitään perusteita terveyden puolesta, luonteen puolesta olisi kyllä paljonkin :(

Hyvin hyvät ja hyvin huonot uutiset

Syntyjä syviä on viime aikoina mietitty. Ihan syntymän ja kuoleman välimaastossa on ajatukset pyörineet. Harrastuksena, tai paremminkin elämäntapana, koirat antaa paljon, mutta niin myös ottaa.

Viime viikolla kuului Ranskasta ikäviä uutisia, Helkan sisko oli lopetettu huonojen lonkkien takia. Vähän aiemmin lähisukulainen täällä oli kokenut saman kohtalon myös vasta pienenä pentuna. Helkallakaan takajalat eivät vahvin osa kropasta ole olleet, joten epäilykset heräsi, että sillä olisi myös lonkissa jo nyt huomautettavaa. Lähisuvusta on tullut esiin aivan loistavia A-lonkkia useammatkin ja nyt sitten tosiaan sitä pahimpaa mahdollista. Onneksi Helkan lonkat osoittautuivat aivan moitteettomiksi! Sen verran tiiviiltä ja hyviltä vaikuttivat, että niitten ei pitäisi vaivata koskaan. Eli tällä hetkellä arvio oli A:t.

Ulkoapäinkin Helkaa on myös kuvattu. Eläintarvikeliike Muskettikoirassa oli eläinkuvauspäivä ja siellä neiti kävi Helkamaiseen tapaan hurmaamassa ihmisiä ja vähän poseeraamassa.

Tämän postauksen syntymäosuudesta vastaavatkin sitten Celon pennut! Tottakai Olen Onnentyttö eli Lada synnytti viisi tyttöä. Emä ja pennut voivat hyvin ja ovat onnellisia, isä Celo voi myös hyvin ja on onnellinen, mutta on tapahtuneesta onnellisen tietämätön. Kaikilla pennuilla on kodit odottamassa.

Viisikko. Kuva: Seija Vikman.

Meillä on nyt lunta!