Leppoisaa Joulun aikaa

 Making of joulukortti with Piraporomuori...

Nyt on pitkästä aikaa päivitetty blogia kaikilta muilta osin paitsi omien koirien osalta on vielä vähän urakkaa. Aikaa kun kuluu niin väistämättä tulee näitten kanssa eteen luopumisia...Ensi kuussa tulee neljä vuotta täyteen kun Renestä piti luopua ja vuosi kun Sarusta. Renellä oli on-off ripulia ja verikokeitten tulokset osoittivat maksan ja munuaisten olevan lopussa. Sarulla todettiin 10-vuotiaana spondyloosia ja nikamavälin madaltumaa. Gababentiinin aloitusannoksella se pärjäsi hyvin puolitoista vuotta. Sitten yhtäkkiä annos piti nostaa maksimiin. Sitten tuli muutakin niin ei ollut enää vaihtoehtoja jatkaa. Sarusta luopuminen oli erityisen vaikeaa, sen kanssa kun oli niin läheinen suhde. Yhteistä aikaa Sarun kanssa saatiin vajaa 12 vuotta, Renen kanssa reilut 14,5 vuotta.

Nyt onkin toiveissa saada jatkumoa Sarun tyttären Rauhan muodossa eli Rauhalle on suunnitteilla pentuja ensi vuodelle. Rauhasta tietoa löytyy osiosta Pentuja/Pentueet.

Laumasta on siis jäljellä vielä Pira, pirteä 16-vuotias muori. Piralla kuulo on ollut jo aika heikko 11-vuotiaasta, mutta näkö on vielä ok. Kilpparilääkitys toimii ja lonkkakipuja varten on syönyt parisen vuotta Galliprant-kipulääkettä. Bot-loimi tekee hyvää myös. Ihan pientä dementiaoiretta joskus on mm. sen muodossa, ettei kyläpaikassa "muista" kummasta reunasta ovea mennään ulos vaan tuijottelee saranapuolta. Tätäkin tapahtuu tosi harvoin. Hämmentävän, mutta mukavan hitaasti on muorin vanheneminen edennyt. Se jaksaa vielä käppäillä tunninkin lenkkejä. Yleensä ne kuitenkin on lyhyempiä, mutta päivän aikana tunteroinen menee ihan hyvin ja mielellään.

Pikareissuja

Syyskuun alussa käytiin Sarun kanssa treffaamassa vihdoin kahta Celon poikaa. Lauantaina tavattiin Kuopiossa pieni suuri mies Jeti (Kivasti Liian Viilee), Tiina ja Mikko.

Jeti & Saru

Seuraavana päivänä pyörähdettiin Joensuussa luonnetestissä. Pikaisemmaksi jäi käynti kuin olisin uskonut...Ehdittiin toki tutustua kivoihin tuomareihin, leikkiä hanskalla, lisäksi Saru sai järkyttyä kelkasta, vähän haukahdella ja muka murista hyökkäävälle tuomarille (ja todeta se kuitenkin kivaksi tyypiksi), säikähtää haalaria (todeta sekin vaarattomaksi), säikähtää tynnyriä ja nippa nappa tutustua siihen vähän haistamalla. Päätettiin kuitenkin keskeyttää testi kuormittumisen takia. Vähän kerrassaan päästiin eteenpäin, mutta turha oli enää kiusata koiraa. Yllättävän paljon Saru kuormittui heti kelkasta kun muussa elämässä on perusreipas. Normielämässä sitä auttaakin paljon se, ettei se jännitä vieraita koiria, paikkoja eikä ihmisiä. Pehmeäkään se ei ole. Toki esille on tullut se, että keskittymiskyvyssä on toivomisen varaa ja se on sellainen iloinen häseltäjä. Kaikki on vaan niin mukavaa.

Rauhoittumisen kanssa ei kyllä varsinaisesti ole ongelmaa ja Saru vajoaakin usein melkoisiin tiloihin kun vähän rinnasta rapsuttaa :D

Testistä ajeltiin vähän matkaa ja tavattiin tuulitukka Hemmo (Kivasti Ota Mut Kiinni) ja Riikka. Koirilla olisi riittänyt leikkiä ja emännillä juttua useammaksikin tunniksi, mutta kotimatka painoi päälle. Kiitokset treffeistä kaikille!

Pari viikkoa Itä-Suomen reissun jälkeen oli vuorossa pikareissu Rovaniemelle. Siellä nähtiin Reta joka oli hieman aikuistunut viime näkemästä. Innokkaalle schipperkepojalle osasi jo neitimäisesti ilmaista, ettei takapuolen haistelu ole soveliasta. Välillä piti kieppua maassa pentumaisesti kuitenkin.

Vihdoin!

Selkälausunto tuli ja tulos on odotetunlainen :)

Piti soittaa ja kysellä lausunnon perään. Se oli jäänyt ei-aktiiviseen tilaan, joten laskua ei oltu lähetetty. Kuvat on lausuttu jo 7.11.2015. Parempi myöhään kuin...

Sarun selkäkuvat

EDIT: Piti lisätä tämä kuva jo aiemmin, mutta jäin odottamaan virallisia tuloksia. Niitä ei nyt näytä kuuluvan, joku ruuhka taitaa olla. Eli tämä kaularankakuva tarvitaan toki lausuntoon VA koska kaularangassakin voi olla poikkeamia.

7 kaulanikamaa. Mikrosirukin sieltä erottuu. Saru ei oikeasti oksentanut :P

Kuvien kanssa kävi siis niin, että eläinlääkäriasemalta ei löytynyt filmikuvia, mutta ne pystyy tulostamaan uudestaan kun kuvauspäivämäärän vain niihin saa mukaan. Eli kuvat on lähetetty jokunen viikko sitten Kennelliittoon ja virallista lausuntoa odotellaan.

Sarusta tuli otettua aikoinaan epäviralliset selkäkuvat lonkkakuvauksen yhteydessä koska nikamamuutoksia oli tullut jonkin verran esille ainakin lyhytkarvaisista. Vastikään kuulin, että kuvista voi saada virallisesti lausuvalta Anu Lappalaiselta myös epävirallisen lausunnon. Siisteiltä ja normaalilukuisilta nikamat on kyllä näyttäneet, mutta tulipahan varmistus.

Näistä kuvagalleriastakin löytyvistä kuvista lausunto siis on:

Välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali)
Nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali)

Hieno juttu :)

Täältä löytyy ohjeistusta miten kuvia tulkitaan.

Jos eläinlääkäriltä löytyy alkuperäiset kuvat ja jos niissä on rekisterinumeron lisäksi myös päiväys näkyvissä, voi myös vanhat kuvat lausuttaa virallisesti. Odottelen vastausta Sarun kuvista ja jos myös päiväys näkyy niin sitten harkitsen otanko niistä virallisen lausunnon.

13 rintanikamaa.

7 lannenikamaa ja normaali ristiluu.

Normaali ristiluu ja hännän päässä näkyvä mutka...

Perhe on paras!

Sarun Sveitsissä asuva sisko Win (Giulia Chuken Sakura no Kuni) ohjaajansa Manuelan kanssa oli viime viikonloppuna agin MM-kisojen yksilöhyppärillä 3. parhaita.

Manuela & Win

Huippua! Ihailtavaa taitoa ja tiimityötä lajin ylimmällä mahdollisella tasolla. Saman radan voitti Claudia & Wii (Bucca Wii du Mourioche). Loppujen lopuksi medien yksilömestaruus meni Silvialle & Le:lle (Celebrian du Mourioche). Wiin ja Le:n emä on sama Bletta kuin Sarun isällä. Monia muitakin taitavia pyrtsejä siellä taas kilpaili mm. pätevät puolalaiset.

Me ei olla edes valitettavasti päästy treenaamaan aikoihin. Eikä siten kisaamaankaan. Jotain omatoimitreenailua on talvella luvassa. Hankala tuota lajia on harrastaa jos ei pysty ohjaaja juoksemaan. Ikävä on ollut radoille, jospa sitä taas pääsisi. Kymmenisen starttia vuodessa ja 3-4 treenikertaa kuukaudessa olisi ihan riittävästi, mutta nyt on jääty siitäkin kauas.

Kuva: Berger Baxter

Lisää Sarun sukua kuvan muodossa. Yllä Sarun kaksi täysveljeä. Hyvin tulee esille rodun vaihtelu. Kun taustoissa on molempia karvamuunnoksia ja kootkin vaihtelee, voi samaan pentueeseen osua näinkin erilaiset tyypit. Vasemman puoleinen Chico on koko pentueen (4 u + 2 n) ainut lyhytkarvainen ja kooltaan noin 50 cm. Gaius taas noin 42 cm ja selkeästi pitkäkarvainen. Kaksi muuta veljestä on jotain näiden väliltä, muistaakseni kooltaan enemmän Chicon luokkaa. Noin 40 cm Saru on siskoaan pari senttiä isompi eli kokoerot on jopa yli 10 cm tässä pentueessa. Rotumääritelmä sallii vieläkin laajemman skaalan.

Saru & Win luovutusiässä

Rajapyykkejä

Viime kuukausina on saatu juhlia synttäreitä. Aika kuluu nopeaa ja ikinuoret virtapiiritkin ikääntyy. Celo täytti 8 v (veteraaniko muka jo?), Saru 5 v (vihdoin aikuinen?), Reta 2 v (ei enää ainakaan pentu), Celon tokat pennut 1 v (vauvavaihe ainakin ohitettu). Viimeisimmät Celon pennut (musta makkara ja homejuustomakkara) näkivät päivän valon toukokuussa!

Terveyttä ja pitkää ikää kaikille :)

kuva: Saija Niemi

Pitkä aika on kulunut viime päivityksestä. Irtisanoin läppärin nettiyhteyden osaksi huonon toimivuuden takia ja myös vähäisen käytön takia kun kännykälläkin pystyy hyvin surffailemaan. Eniten haittaa tuleekin blogin päivitykselle kun päivitys ei ole niin kätevää kännykällä. Ainakaan kirjoittaminen. Nytkin kaverin koneella näpyttelen.

Monenlaista onkin tapahtunut. Aloitetaan aikajärjestyksessä vanhimmasta ja ikävimmästä päästä tapahtumia...

Helka jouduttiin lopettamaan toukokuussa kun se loukkasi jalkansa ja toinen polvi alkoi luksoitumaan. Mitään järkeä leikkaukselle ei olisi ollut kun Helkan selässä oli kaksi ahtaumaa, jotka aiheuttivat tunto-ongelmia ja kömpelyyttä, lonkissa oli jo alkavaa nivelrikkoa ja kintereet oli hyvin huterat. Tukea ei olisi ollut leikatulle jalalle toisesta takajalasta ja liikkuminen olisi ollut hyvin hankalaa. Helkan tulevaisuus muutenkin noine oireineen ei kovin ruusuinen olisi ollut.

Hyväsydäminen ja aina hyväntuulinen Helka nukkui siis ikiuneen 12.5.2014. Kiitos Helka ja kiitos Reetalle huolehtivaisesta sijoituskodista!

Kaverukset kaveruuden alkutaipaleella...

...ja viimeisellä tapaamisella.

Celon pennut on olleet jo hyvän aikaa uusissa kodeissaan. Reippailta kakaroilta kuulostavat. Pentupeilauksessa kaikki saivat terveen paperit ja kaikilla pojilla on normaalit kivekset. Heidin blogissa on ajoittain uusia kuvia. Tässä sieltä yksi lainattu. Ässä-poju on eniten Celon näköinen.

Kuva: Heidi Utriainen.

Sarun kanssa on käyty hurjan pitkän tauon jälkeen juoksemassa pari agistarttia tutuilla kuvioilla. Tuloksina siis vitonen ja hylky. Vitosradan virheen ja yhden turhan mutkan olisi pelastaneet vastakäännökset vaikka ne niissä kohdin etukäteen olisi turhilta varmistuksilta tuntuneet. Toisella radalla myös vastakäännös olisi ollut parempi kikka kuin ottaa ensin koira putkelta sylkkärillä vastaan. Sylkkärit normaalisti meillä toimii hyvin, mutta putkelta tullessa saattoi käsi ojossa tuijottava emäntä olla liian uhkaava näky kun Saru hämmentyi ja pyörähti takaisin putkeen :D

Reta rimpula on ehtinyt aloittaa misseilyuransa ja hienosti on mennyt. Kovin vähillä treeneillä mentiin Oulun näyttelyyn Äimäraution raviradalle 18.5.2014. Toki pentukurssilla muutama ihminen siltä katsoi hampaita kotitreenaamisen lisäksi. Reta on sen verran rento tyyppi, ettei aiheeseen ollut tarpeen satsata sen enempää. Näyttelyssä homma meni ihan yhtä hienosti kuin muuallakin. Liikkeiden esittämisen holtittomuuskin helpottui ihan iän myötä. Talvella pukkasi kiilaus- ja laukkavaihde helposti päälle.

Tuomari oli Phyllis Poduschka-Aigner joka palkitsi junioririmpulan ERIllä. Arvostelu: Good size. Bit long for face rase. Could be higher on the legs. Very good head & excellent expression. Narrow chest therefore also in movement narrow infront & rear. Moderate angulation. A bit soft coat.

Kapeudesta ei voi olla enempää samaa mieltä. Onneksi ikä auttaa asiaa jonkun verran, mutta kapea se on. Parasta Retassa on pää ja ilme. Kuvat: Reetta Sankala.

Toinen näyttely oli samalla paikalla 12.7.2014. Tuomarina Marja Talvitie. Hieman ehti Reta kehittymään tässä välissä ja nyt saaliiksi saatiin myös SA ja ainoana osallistujana SERT & ROP.

Arvostelu: Hyvin viehättävä, hyvän tyyppinen. Hyvät korvat & ilme. Riittävät kulmaukset. Vielä kevyt runko. Hieman liian laskeva lantio. Hyvä karvanlaatu, ei täydessä turkissa, eikä se saisi olla pidempi. Liikkuu nätisti sivulta katsoen. Tyypillinen olemus.

Viehättävyydestä olen erittäin paljon samaa mieltä :)

Kuva: Alli Kuninkaanniemi.

Viehättävä helteisen näyttelypäivän seuralainen.

Pira kävi kilpparikontrollissa ja lääkitys pysyy samana kun olo on hyvä ja arvot myös. Hyvin tyytyväinenhän se on. Pariin näyttelyynkin tämä pian mummoikäinen on ilmoitettu pitkästä aikaa.

Rene kävi myös kontrollissa aiheena keuhkot. Papparainen säästyi rauhoitukselta kun epäillen, mutta kiltisti alistui röntgenkuvaukseen ilmankin. Kortisoni on parantanut keuhkojen tilaa eli paremmalta näyttää kuin kaksi vuotta sitten. Annosta on laskettu ja tarkoitus on vaihtaa lääke toisentyyppiseen kun kortisonille ei alkukäsityksen vastaisesti ole enää tarvetta. Turkki ja iho Renellä on kärsineetkin tuosta lääkkeestä, mutta annoksen lasku on aina saanut turkin paranemaan.

Syntymiä ja muuta viimeaikaista

Sarulle tuli 4.4. täyteen jo neljä vuotta. Elämä ei ole tylsää tämän sanoisinko vivahteikkaan luonteisen tyypin kanssa. Sankari pääsi jälleen edustamaan pääsiäskuvissa kun on innokkain poseeraaja. Kuvausrekvisiitan kanssa oli ongelmia kun hattu ei meinannut pysyä päässä ja pajunkissat oli jo niin ylikypsiä, että tipahtelivat pois varvuista. Malli onneksi oli iloinen ja ammattitaitoinen :) Näiden kuvien kera toivottelemme

Hauskaa Pääsiäistä!

5.4. syntyivätkin Celon pennut. Nyt tuli uroksiakin, jihuu! Yksi merle narttu ja neljä urosta. Kaksi urosta on merlejä ja toiset kaksi mustia. Heidin blogista löytyy kuvia ja nyt jopa viralliset nimet. Kaikki pennut mahtaa olla jo varattuja, kodit vielä täsmentyy.

Ja käytiin niitä lampaita pyörittämässä...Saru oli asiallinen itsensä. Keskittyminen tekemiseen oli ehkä huonompi kuin viimeksi ja papanatkin ehti maistua, mutta hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi tälläkin kertaa. Reta taas oli saanut aimo annoksen lisää intoa ja raivoa teini-iän myötä ja oli kova työ saada kierrokset alas. Kun Saru ohjautuu sauvan mukaan ehkäpä jo viiden metrin päästä, teinitrinsessalle viiden sentin päässäkään paukautettu sauva ei tuonut tarpeeksi painetta. Ihan mahdoton luupää. Kiitokset Reetalle kuvista.