31.8.12

Luustotuloksia ja Helkapäivitystä

Hienolta näyttää tulokset KoiraNetissä!

Gavroche de Champcrose "Gatu" lonkat: A/A, kyynärät: 0/0, polvet 0/0
Gitane de Champcrose "Folle" lonkat: A/A, kyynärät: 0/0, polvet 0/0

Sisarukset voi sitten rauhassa (tai siis innolla ja rinta rottingilla niinku tähänkin asti) jatkaa harrastuksiaan. Folle pääasiassa hakua, tokoa ja erikoisjälkeä ja Gatu agilityä. Folleen mulla ei ole osaa eikä arpaa, muuten vaan olen iloinen senkin hyvistä tuloksista. Gatuun on yksi jalostuskäyttöoikeus jos sopiva narttu sille löytyy. Pitäisikin päivittää Gatullekin tietoja tänne ja muutenkin muokata ulkoasua yms.

Gatu Lapin reissulla. Kuva: Päivi Määttä.

Helkaa kävin tapaamassa viime viikonloppuna agikisoissa JTO:n päivityksen lomassa. Neiti onkin jo tottunut kisaturisti. Reippaasti siellä kulkee ja lähituntumaan tulevia ihmisiä ihastuttaa ja pussailee. Toisenkinlaisia sydämen tykytyksiä neiti vaan aiheutti kun eräänä aamuna päätti laajentaa reviiriään oman pihan ulkopuolelle. Varsin kiinnostunut ja rohkea se on aina ollut tutkailemaan ympäristöä, mutta nyt oli onnistunut karkaamaan kunnolla. Reetta sydän syrjällään neitiä huuteli ja etsi kunnes se löytyi autokatoksesta oman auton vierestä. Minkäs teet kun rivarin piha tuntuu niin pieneltä kun geenit vetää isommille laitumille.

Laitumista puheen ollen Helkan emä oli mammaloman jälkeen jo kisoissa ja hyvin meni. Kuvia löytyy täältä.

Iskän paimennusvideosta kyllä voi myös päätellä mistä neiti on mahdollisesti toimeliaisuutta perinyt :) Reve 10-vuotiaana Championnat de France paimennuskisoissa vuonna 2010.

Muutamia uusia kuvia Helkasta ohessa. Lisää löytyy Helkan omasta kuvakansiosta.



 



17.8.12

Pira 6 vuotta!

Onnittelut pirteälle, pippuriselle ja ainakin pikkuisen pirulliselle Piralle!





14.8.12

Helka 12 viikkoa

Viikon sisällä on ehtinyt nähdä pikkuneitiä useampaan kertaan kun ensin tämä toivottu vieras tuli yökylään toissa viikonloppuna, seuraavana maanantaina käytiin koirien luontaishoitajalla kysymässä vinkkejä massanrakennukseen ja seuraavana lauantaina Helka kävi taas kylässä. Silti joka välissä tuntui, että taas ipana on jotenkin muuttunut. Aina yhtä yllättävää, että pennut kehittyy nopeasti...Muutoksen huomaa varsinkin kun pentu ei omissa jaloissa koko ajan pyöri. Viikon aikana Helkan korvat on taittuneet nätisti ruusulle, kuonon söpö musta maski alkanut vaaleta, jalat on venyneet pituutta, leukaperiin on alkanut tulla "mormooniparran" alku :D yms. Mutta hienoista pikimustista kajaaleista ei kyllä luovuta! 


Pentusilmäpeilauksessa ehdittiin Helkan kanssa käydä ennen kuin 10 vkoa tuli täyteen ja terveet oli silmät. Hyviä terveysuutisia kuului myös juuri sukulaisten Gatun ja Follen osalta. Sisarukset kävivät luustotutkimuksissa ja hyvältä vaikutti! Jännittäviä on aina nuo tutkimukset varsinkin kun vanhempia ei ole (virallisesti) kuvattu. Ranskan lonkkatulokset muutenkaan ei todellakaan ole suoraan verrattavissa meidän tuloksiin. Virallisia tuloksia odotellaan.
 
Se puree mun varvasta!

Sarun kanssa on hauskaa.

Poseerausyritystä.

Enkö olekin söpö.
 

24.7.12

Pikareissu Ranskaan

Ikävien Renen uutisten (vai miten sen ottaa, oireilun syy ainakin selvisi) jälkeen olikin sitten vuorossa neiti Hoon hakureissu. Ihan ei mennyt putkeen se keikka...Kommellus on liian kevyt termi kuvaamaan eri käänteitä. Tarkempi matkakertomus tulee jos ehdin ja jaksan sen tarinoida, mutta perille päästiin vihdoin kotiin ja nyt täällä jaloissa pyörii vielä huomiseen asti pikku Helka-neiti. Siitä kait tulee sen kutsumanimi. Hauskasti suomalainen etunimi Helka oli yksi vaihtoehto kun kasvattaja kysyi virallista nimiehdotusta. Kasvattajalla oli myös mielessä hyvä ranskalainen nimivaihtoehto Houlette (= paimensauva) ja se valittiin. Tuleva neitin haltija Reetta tykästyi tuohon Helka-nimeen ja se todennäköisesti sille jää.

Eli esittelyssä Houlette de l´Orée des Sapins! Iltatähtipentueen pienin ja ehkäpä myös pippurisin ipana. Söpö on kuin mikä, mutta hyvin tomera eli lelukoiran ulkonäkö pettää tässä tapauksessa. Erittäin itsenäiseltä se vaikuttaa ja lähtee tutkimaan vieraita paikkoja reippaasti. Ihmisistä tykkää, mutta koiriin tutustuu hitaammin. Kova on leikkimään eli syömisen ja nukkumisen välissä touhuaa koko ajan lelujen kanssa. Toivonkin Reetalle ja nelijalkaiselle laumalleen onnea ja kärsivällisyyttä pikkuriiviön kanssa :)




Ipanan emä on Upie du Mont Kerchouan. Ihastuttava pikku paimen, joka on ollut kauan yksi suosikeistani tässä rodussa. Upie kisaa paimennuksessa ylimmässä luokassa ja toimii myös omalla tilalla paimenena, myös lehmille. Mahtava kun vielä oli mahdollisuus saada Upien pentu!



Pentujen isä Reve des Transhumants oli myös menestynyt paimen. Se kuoli ennen pentujen syntymää hieman alle 12-vuotiaana. Reve oli pitkäkarvainen, mutta niukkaturkkinen. Ipana on pennuista varmaan lyhytkarvaisin, mutta eipä ole koiraa karvoihin katsominen. Toivon ensisijaisesti tervettä ja hyväluonteista koiraa Helkasta.

copywright Kjp Cun T 2009
 

Renen lääkärikäynti

Reneltä kuvattiin lonkat ja suurinpiirtein takaosasta kaikki nivelet sekä keuhkot kun se on köhinyt kuitenkin jonkun verran eikä syytä siihen löytynyt sydämestä. No keuhkoistahan se väsähtelyn ja ajoittaisen köhimisen syy löytyi. "Potilaan keuhkokudoksessa oli havaittavissa idiopaattiseen pulmonaari fibroosiin viittaavaa interstitielliä tiivistymää sekä peribronkiaalitiivistymää" Jatkuva Medrol-kortisonilääkitys aloitettiin. Että silleen :(

Mitäpä tähän enää sanoisi, ei voi kuin ihmetellä, että mistä näitä sairauksia oikein tulee. Pirteä se kuitenkin on ja hyvin on jaksanut lenkeillä taas. Lääkäri kirjoitti statuksestakin hauskasti: "Kliinisessä tutkimuksessa oli havaittavissa urheilullisen habituksen omaava koira, joka tarkkailee aktiivisesti ympäristöänsä." Renen vaivojen takia ei ole ajatellut sitä niinkään urheilullisena koirana enää, mutta onhan se kuitenkin ihan hyvässä kunnossa. Saa nähä miten keuhkotilanne kehittyy. Jos jollain on kokemusta aiheesta, otan mielellään tietoa vastaan.

Tiivistymät kuvan keskeltä ylös ja oikealle.

16.7.12

Mielen muutoksia

Mielensäparantaja


Kesä!
Kesä(loma) on jo pitkällä vaikka aluksi tuntui kelien puolesta, että liekö kesää tuleekaan varsinkin kun vertaa pariin viime kesään. No eipä tarvinnut töissä hikoilla kun oli sen verran viileää ennen loman alkua. Koirien kannalta varsinkaan superhelteitä ei kaipaa, mutta itsekään en niistä niin välitä. Ja kun ohjelmassa tälle kesälle on ollut pientä pintaremonttia sekä sisällä, että pihalla, on kelit olleet ihan ok.

Kesän tuntomerkkejä on myös olleet perinteiset käärmehavainnot ja verijälkeily. Ensimmäisen käärmehavainnon teki Saru tökkäämällä etutassuilla ison käärmeen sekä multapaakun ojaan. Taisi olla onneksi käärme jo menossa pakoon Sarun eleistä päätellen. Onneksi. Vähempi niitä onneksi muutenkin on tänä kesänä eteen tullut.

Remonttitouhut on edenneet hitaasti, mutta varmasti. Muutamia mutkia on tullut matkaan ja on pitänyt säätää jos minkä asian kanssa, miettiä asioita moneen kertaan ja muuttaa mieltäkin. Aika ei ole ehtinyt käydä pitkäksi! Remontin tuloksena onneksi saadaan mm. koiraystävällisempi lattia. Rumaksi kulunut, kova ja liukas parketti ei ole meidän mieleen. Parketin päälle tulee miellyttävä ja tukeva muovimatto. Malleissa on nykyään paljon valinnanvaraa ja mieluinen löytyi. Yhdistyshommiakin on luvassa heti kun aikaa jää istua koneella enemmän.

Terveyspäivitystä
Piran kilpparikontrolli osoitti nyt, että annostus on sopiva ja sen vointi on tehnyt samaa, joten samalla annoksella jatketaan nyt. Se on ollut tosi tyytyväinen, oikea kestohymy naamalla joka päivä ja virtaa sopivasti. Pirasta on myös tullut selvästi seurallisempi, mikä on tosi hyvä juttu kun se on ollut aina suhteellisen itsenäinen ja suorastaan erakko. Laihtuminenkin on lähtenyt hyvin käyntiin.

Rene menee keskiviikkona lonkkakuviin. Sen liikkuminen on kaikesta huolimatta ajoittain sen verran halutonta, että haluan tarkistaa leikkaamattoman lonkan tilanteen. Sydämestäkään kun ei vikaa löytynyt eikä tehokas Trocoxill-lääke välttämättä Reneä tarpeeksi auta kun sen nivelrikko on ollut niin voimakkaasti etenevää.

Neiti H
Eikä tässä vielä kaikki. Keväällä kiinnostuin eräästä tulevasta pentueesta ja kirjoittelin kasvattajalle ennen pentujen syntymää. Mitään ei kuulunut ja jossain vaiheessa laitoin uuden viestin, että olisikohan mahdollisuuksia saada pentua tuosta pentueesta. Tuli välissä mietittyä muutenkin koko touhun järkevyyttä ja ehdin jo ajatella, että onneksi vastausta ei kuulunut kun ei ole sijoituskotiakaan ja voi sitä säätämistä tuomisten kans yms.

No asiat eteni kuitenkin siihen vaiheeseen, että Neiti H tulee ensi viikonloppuna Suomeen! Pentu tulee olemaan lk tai ainakin llk ("lähes lyhytkarvainen" :D) pyreneittenpaimenkoira. Kasvattajan (maanviljelijä) kiireistä johtuen asiat on varmistuneet hitaasti ja huomenna vasta pääsen maksamaan liput ja reissuun lähtö on jo perjantaina. Onneksi oikein hyvältä vaikuttava sijoituskotikin on löytynyt, joten turvallisin mielin voin lähteä pentua hakemaan. Ei siis ole vaaraa, että se jäisi itselle...Jotain jännittäviä hetkiä tosin saattaa tulla matkan varrella kun lähden matkaan jälleen yksin ja täytyy ajella vuokra-autolla pitkin maaseutua. No ennenkin on näistä omatoimireissuista selvitty vähemmillä tai enemmillä kommelluksilla höystettynä!



21.6.12

Kaukana todellisuudesta

copyright Berger Baxter

Facebookista löytyi tuo yllä oleva söpö kuva Sarusta pentuna. Baxter nimisellä pyrtsillä on oma sivunsa ja sieltä löytyy valtava määrä kuvia pääasiassa saksalaisista pyrtseistä. Sarun olemus ei ihan vastaa sitä todellisuutta missä nykyään elämme. Tuossa kuvassa se näyttää jotenkin niin leppoisalta ja rauhalliselta pieneltä pullukalta. Totuushan on jotain ihan muuta niinkuin allaolevista kuvista voi todeta.

Kieli poskella.
Perä maataviistäen -hepuli.
Etsin kunnes löydän sen.
Milloinkahan...
...tämä hiekkanenäinen aavikkokoira....
...aikuistuu?!

Tuolla samaisella lenkillä törmättiin pariin outoon asiaan.

Minkähän eläimen jäljet?
Tunnistamaton (matalalla) Lentävä Kohde.