17.3.13
Ulkoilua valolla ja ilman
Ohessa viimeaikaisia kuvia lenkkipolkujen varrelta vaihtelevilla kokoonpanoilla, säillä ja kuvanlaaduilla. Saru on tavannut pari kertaa uudet tuttavuudet tipsutytöt ja tokalla kerralla leikki sen kun parantui edellisestä. Yllättävän hyvin menee ajatukset näillä yksiin, auttaa kovasti kun kaikki on vilkkaanpuoleisia ja hyväntahtoisia. Yhtäläistä rotujen osalta tiibettiläisten ja pyreneläisten välillä on taustoistaan johtuen innostus kiipeilyyn.
10.2.13
Myystä on moneksi
Tässä vielä muutama tuore tai ainakin suht tuore kuva Celon toisesta merlestä lapsukaisesta Myystä. Kuvat: Mervi Fagerström.
4.2.13
Pentutreffit
Muut paitsi merlet Celon ja Ladan pennut treffasivat viime viikonloppuna. Menoa ja meininkiä ei puuttunut varsinkaan Olgalta joka sai uuden lempinimen oumaigaad-Olga tai jotain sinnepäin :D Tämä raitapaita oli kasvattajalla ollessaan kaikkein harkitsevin ja rauhallisin tapaus, mutta oli tässä välissä jotenkin salaperäisesti riiviöitynyt ja nyt siskot sai ihmetellä kun Olga pisti tuulemaan. Mustia siskojaan odotellessa oli ehtinyt päästä emänsä kanssa kunnon riehutunnelmiin. Olisipa ollut hauska olla paikalla, mutta ehkä joku toinen kerta. Alla jokunen kuva treffeiltä. Kuvat: Seija Vikman.
 |
| Lada-mamma. |
 |
| Karvainen kuvauksenestäjä Celo-iskä. |
 |
| Olga ja jompi kumpi mustista. |
.JPG) |
| Windi. |
 |
| Friia Dahlia. |
 |
| Olga. |
31.1.13
Terveystilannetta
Kauhean nopeasti on taas aika mennyt ja postailu jäänyt. Nippanappa saatiin kuitenkin tammikuun puolellekin kerrottavaa. Juuri alkanut opiskelukin vie oman aikansa ja myös koneella istumisaikaa. Ja toisinaan käy niin, että netin syövereistä löytyy jotain mielenkiintoista rotuun liittyvää ja nettiaika menee löytöä ihmetellessä. Ja jos sattuu tuulemaan ja satamaan niinkuin viime päivinä, tämä DNA-mokkula ei suostu toimimaan...grrr. Nyt pääasiassa terveysaiheesta päivitystä samaan syssyyn lähes jokaisesta "ärripyrristä".
Renen liiallinen vedenjuominen saatiin kuriin ylimääräisellä ruoka-annoksella. Sillä epäiltiin närästystä. Siihen se sai ensin lääkettä (Losec Mups) joka aiheutti pahoinvointia, joten lääkitys lopetettiin ja kokeiltiin saisiko apua ruokakertojen lisäämisestä. Onneksi auttoi. Ensin epäilytti, että sillä olisi kortisonista tai kipulääkkeestä aiheutunut munuaisiin häikkää tai jotain muuta vakavaa, mutta verikokeitten mukaan Rene oli kuulemma terveimmästä päästä heidän potilaitaan. Kaikki hienosti viitearvoissa. Tuota liiallista veden litkimistä sillä on ollut aiemminkin, mutta on aina mennyt ohi. Muuten se jaksaa hyvin hieman alle tunnin lenkkejä ja muutamana päivänä viikossa tarkoituksella liikkuu vähemmän.
Piralla menee kilpparinsa kanssa pääasiassa hienosti. Monta kuukautta sillä oli tosi hyvä vaihe. Välillä tulee pieni notkahdus huonompaan suuntaan, sen huomaa selvimmin käytöksestä eli pelot ja aggresiivisuus lisääntyy, mutta tasoittuu taas itsekseen. Ilmeisesti sen stressin sietokyky on niin huono, että kun tulee sille stressaavia asioita, jää tilanteet päälle. Pääpiirteissään se on pirteä ja hyväntuulinen. Pahimmillaan sen äänipelot oli sitä luokkaa, että pienikin rapsahdus aiheutti sängyn alle pakenemisen. Parhaimmillaan äänet, jotka sitä huonoimpina hetkinä pelotti paljon, ei aiheuta enää mitään reaktiota. Kontrolliverikokeissa kävi just ja odotellaan tuloksia.
Helka täytti jo 8 kk ja oli vasta hoidossa meillä viikonlopun. Aluksi se oli pari päivää koirahoitolassa, josta sen hain koulusta tullessa. Reippaasti se siellä oli ollut, mutta jotain hernettä oli nenään mennyt kun ei juuri noteerannut emäntäänsä sunnuntaina. Kaikki huomio ja ilonosoitukset sai emäntänsä Reetan veli joka oli mukana. Omanarvontuntoa ainakin löytyy...Vaikka pienikokoinen tuo neiti on niin leuat ja hampaat on vahvat. Purenta on normaali eikä hampaita näytä puuttuvan. Tämä tuli todistettua ilman suun kaivelua kun räpsin kuvia Helkan ja Sarun leikeistä. Viimeinen yläkulmuri maitohammas piti lääkärin kiskaista pois kun oli niin tiukassa. Uudella purukalustolla onkin kiva harventaa Sarun partakarvoja entisestään. Leikit Sarun kanssa menee edelleen hyvin yksiin, mutta alkuun piti Sarun vähän muistutella kuka kukin on. Pikkupennun etuoikeudet ei enää oikein päde.
Celon pennut on olleet jo tovin uusissa kodeissaan. Pentusilmäpeilauksessa lääkäri pitkän pohdinnan ja sen jälkeen kun kuuli, että isällä on MRD-lausunto, laittoi yhdelle myös tuon saman diagnoosin. Pennun poimut (3 kpl) olivat MRD:lle hyvin epätyypillisessä paikassa ja joillain roduilla on tavattu samanlaisia pentuajan poimuja, jotka häviävät myöhemmin. Poimut voi myös peittyä iän myötä pigmentin alle, joten vähän epäselväksi nyt jäi onko pennulla oikeasti tuota vai ei. Jos myöhemmässä peilauksessa poimuja tai pisteitä ei näy, ei voi olla varma, että onko siellä kuitenkin MRD vai ei. Celolla ei ole ollut ikinä edes poimuja, vain pisteitä. Tuoreessa silmäpeilauksessa näkyi enää vain yksi piste. Sinänsä sairaus ei vaikuta koiran näkökykyyn mitenkään ellei poimuja ole runsaasti, mutta toki tilannetta tarvii tarkkailla.
Suomen Pyreneläisten tukemaan DLA-kartoitukseen tuli muutos kun päätettiin lähteä mukaan pilottirotuina Genoscoperin uudenlaiseen testiin. Monimuotoisuuden lisäksi koirista saadaan mm. 100 perinnöllisen sairauden riskin kartoitus. Uskomattomalta tuntuu, että tällainen on mahdollista ja entistä jännittävämpi nähdä mikä on tilanne yleisesti rodussa sekä omista Sarun ja Celon osalta. Maaliskuussa saamme tulokset. Tieto lisää tuskaa...vai...tietoa...
Renen liiallinen vedenjuominen saatiin kuriin ylimääräisellä ruoka-annoksella. Sillä epäiltiin närästystä. Siihen se sai ensin lääkettä (Losec Mups) joka aiheutti pahoinvointia, joten lääkitys lopetettiin ja kokeiltiin saisiko apua ruokakertojen lisäämisestä. Onneksi auttoi. Ensin epäilytti, että sillä olisi kortisonista tai kipulääkkeestä aiheutunut munuaisiin häikkää tai jotain muuta vakavaa, mutta verikokeitten mukaan Rene oli kuulemma terveimmästä päästä heidän potilaitaan. Kaikki hienosti viitearvoissa. Tuota liiallista veden litkimistä sillä on ollut aiemminkin, mutta on aina mennyt ohi. Muuten se jaksaa hyvin hieman alle tunnin lenkkejä ja muutamana päivänä viikossa tarkoituksella liikkuu vähemmän.
Piralla menee kilpparinsa kanssa pääasiassa hienosti. Monta kuukautta sillä oli tosi hyvä vaihe. Välillä tulee pieni notkahdus huonompaan suuntaan, sen huomaa selvimmin käytöksestä eli pelot ja aggresiivisuus lisääntyy, mutta tasoittuu taas itsekseen. Ilmeisesti sen stressin sietokyky on niin huono, että kun tulee sille stressaavia asioita, jää tilanteet päälle. Pääpiirteissään se on pirteä ja hyväntuulinen. Pahimmillaan sen äänipelot oli sitä luokkaa, että pienikin rapsahdus aiheutti sängyn alle pakenemisen. Parhaimmillaan äänet, jotka sitä huonoimpina hetkinä pelotti paljon, ei aiheuta enää mitään reaktiota. Kontrolliverikokeissa kävi just ja odotellaan tuloksia.
Helka täytti jo 8 kk ja oli vasta hoidossa meillä viikonlopun. Aluksi se oli pari päivää koirahoitolassa, josta sen hain koulusta tullessa. Reippaasti se siellä oli ollut, mutta jotain hernettä oli nenään mennyt kun ei juuri noteerannut emäntäänsä sunnuntaina. Kaikki huomio ja ilonosoitukset sai emäntänsä Reetan veli joka oli mukana. Omanarvontuntoa ainakin löytyy...Vaikka pienikokoinen tuo neiti on niin leuat ja hampaat on vahvat. Purenta on normaali eikä hampaita näytä puuttuvan. Tämä tuli todistettua ilman suun kaivelua kun räpsin kuvia Helkan ja Sarun leikeistä. Viimeinen yläkulmuri maitohammas piti lääkärin kiskaista pois kun oli niin tiukassa. Uudella purukalustolla onkin kiva harventaa Sarun partakarvoja entisestään. Leikit Sarun kanssa menee edelleen hyvin yksiin, mutta alkuun piti Sarun vähän muistutella kuka kukin on. Pikkupennun etuoikeudet ei enää oikein päde.
 |
| Runo 3 kk. Kuva: Raija Johansson. |
 |
| Runo 3 kk. Kuva: Raija Johansson. |
 |
| Friia Dahlia. Kuva Henriikka Salminen. |
Celon pennut on olleet jo tovin uusissa kodeissaan. Pentusilmäpeilauksessa lääkäri pitkän pohdinnan ja sen jälkeen kun kuuli, että isällä on MRD-lausunto, laittoi yhdelle myös tuon saman diagnoosin. Pennun poimut (3 kpl) olivat MRD:lle hyvin epätyypillisessä paikassa ja joillain roduilla on tavattu samanlaisia pentuajan poimuja, jotka häviävät myöhemmin. Poimut voi myös peittyä iän myötä pigmentin alle, joten vähän epäselväksi nyt jäi onko pennulla oikeasti tuota vai ei. Jos myöhemmässä peilauksessa poimuja tai pisteitä ei näy, ei voi olla varma, että onko siellä kuitenkin MRD vai ei. Celolla ei ole ollut ikinä edes poimuja, vain pisteitä. Tuoreessa silmäpeilauksessa näkyi enää vain yksi piste. Sinänsä sairaus ei vaikuta koiran näkökykyyn mitenkään ellei poimuja ole runsaasti, mutta toki tilannetta tarvii tarkkailla.
Suomen Pyreneläisten tukemaan DLA-kartoitukseen tuli muutos kun päätettiin lähteä mukaan pilottirotuina Genoscoperin uudenlaiseen testiin. Monimuotoisuuden lisäksi koirista saadaan mm. 100 perinnöllisen sairauden riskin kartoitus. Uskomattomalta tuntuu, että tällainen on mahdollista ja entistä jännittävämpi nähdä mikä on tilanne yleisesti rodussa sekä omista Sarun ja Celon osalta. Maaliskuussa saamme tulokset. Tieto lisää tuskaa...vai...tietoa...
24.12.12
10.12.12
Gatu liitää
Sain videolinkkejä Gatun treeneistä ja epiksistä. Vauhdista tai asenteesta ei ainakaan pojulla ole puutetta!
http://www.youtube.com/watch?v=Jn1UVLI0oN4&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=dJgAGh4kcLQ&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=Jn1UVLI0oN4&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=dJgAGh4kcLQ&feature=youtu.be
 |
| Gatu syksyllä 2012. Kuva: Päivi Määttä. |
4.12.12
Agilityä ja pentuja
Saatiinhan me pari senttiä lunta ja myös parikymmentä astetta pakkasta eli nyt on talvi! Onneksi meidän talven treenipaikat on osittain lämpimiä eli ei tarvi kylmässä treenata. Viime viikonloppuna tuli agitalkoiltua lämmittämättömässä maneesissa ja kylmähän siinä tuli vaikka mitä teki.
Sarun kanssa käytiin toissa viikonloppuna Okk:n kisoissa juoksemassa pari starttia. Tulostaso parani ekasta starttiviikonlopusta eli nyt tuli nollavoitto sekä toiselta radalta vitonen, jolla heltisi toinen sija! Vitonen tuli putken jälkeisestä harhailusta. Saru ajautui hakemaan esteitä vikasuunnasta ja ylimääräisten mutkien seurauksena tuli kielto. Onneksi ote ei siihen katkennut vaikka edessä oli pian tiukka suunnanmuutos ja houkuttimena Sarulle tuttu ja mieluinen toimitsija ihan "tulilinjalla". Hyvä mieli jäi näistä kisoista ja seuraavat onkin sitten joskus ensi vuonna riippuen Sarun juoksuista.
Celon lapsoset senkun kasvaa ja näkyvät jo KoiraNetissäkin. Tässä pari kuvaa söpöliineistä. Kuvat: Seija Vikman.
Sarun kanssa käytiin toissa viikonloppuna Okk:n kisoissa juoksemassa pari starttia. Tulostaso parani ekasta starttiviikonlopusta eli nyt tuli nollavoitto sekä toiselta radalta vitonen, jolla heltisi toinen sija! Vitonen tuli putken jälkeisestä harhailusta. Saru ajautui hakemaan esteitä vikasuunnasta ja ylimääräisten mutkien seurauksena tuli kielto. Onneksi ote ei siihen katkennut vaikka edessä oli pian tiukka suunnanmuutos ja houkuttimena Sarulle tuttu ja mieluinen toimitsija ihan "tulilinjalla". Hyvä mieli jäi näistä kisoista ja seuraavat onkin sitten joskus ensi vuonna riippuen Sarun juoksuista.
Celon lapsoset senkun kasvaa ja näkyvät jo KoiraNetissäkin. Tässä pari kuvaa söpöliineistä. Kuvat: Seija Vikman.
Tilaa:
Kommentit (Atom)