Omat pyrrit

FI MVA Vaillant de la vie Pastorale, " Rene"
s. 2.9.2004

Rene on iso ja herkkä ranskalainen runopoika, joka katselee vähän koko maailmaa epäluuloisin silmin. Ihmisiin se tutustuu yleensä viimeistään toisella tai kolmannella tutustumiskerralla ja sen jälkeen kerjääkin rapsutuksia aina kun heitä tapaa. Tutuilta huomiota ja rapsutuksia kerjätään senkin edestä ja sohvalla ängetään syliin.  

Harrastuksissa Rene on parhaimmillaan kun se saa tehdä itsenäisesti töitä, joten jäljestys ja esineruutu ovatkin sen lempihommia. Nenänkäyttö on ollut sille pienestä asti mieluisaa. Nuorempana se paineistui herkästi tokon treenaamisessa, mutta iän myötä touhuun on tullut reippautta.

Agility kuului myös sen lempiharrastuksiin, mutta virevaihteluiden ja epämääräisen oireilun takia harrastus lopetettiin. Myöhemmin Renellä todettiin molemmissa lonkissa vakava-asteinen nivelrikko. Vuoden ikäisenä kuvatut C:n lonkat on nykyisin siis tasoa E. Cartrophen-pistokset helpottivat aluksi oireita, mutta kun pidempää apua niistä ei ollut, kokeiltiin ACell-kantasolohoitoa. Siitäkään ei ollut apua vaan hoidettu jalka jäi kokonaan käytöstä ja ainut vaihtoehto saada se kuntoon oli leikkaus. Päädyin reisiluun pään ja kaulan poistoleikkaukseen. Leikkaus onnistui hyvin ja kuntoutus lähti hyvin käyntiin.















FI & SE MVA, V-08, -09, PMV-09, MV-14 Bila du Pic d´Espade, "Pira"
s. 17.8.2006


Pira oli Suomeen tullessaan erittäin itsenäinen ja lähes puolivilli eläin, joka ei juuri ihmisten seurasta välittänyt. Jo pienenä sillä oli vahva oma tahto eikä kontaktinhakuisuudesta voinut juuri puhua. Vielä vuodenkaan iässä se ei mm. tullut edes tervehtimään minua kun tulin töistä. Pikkuhiljaa siitä onneksi on tullut esiin yhteistyökykyä ja seurakoiraominaisuuksia. Tosin vieraat ihmiset eivät edelleenkään pääse Piran seurasta nauttimaan. 

Kutsumanimen vaihtoehtoina aluksi oli myös Piri tai Piru koska Pira on aina suorastaan pursunnut energiaa, taistelutahtoa, saalisviettiä ja ilkikurisuutta (sillä on suorastaan pakkomielle varastella hanskoja). Näistä ominaisuuksista on ollut hyötyä agilityssä, mutta haastetta normaalielämässä. Ja haastetta toki ominaisuudet aiheutti myös agilityssä kun Piran tapa mennä oli kaasu hirtettynä pohjaan :D 

Agility piti valitettavasti lopettaa syksyllä 2010 kun Piran olkapäästä löytyi lievää nivelrikkoa. Oireina oli lavan seudun lihasjumit ja nesteiden kertyminen. Cartrophen -pistokset toivat avun vain lyhyeksi ajaksi, mutta kesällä 2011 tehty ACell -kantasoluhoito on selvästi auttanut.

Vuonna 2012 Piralla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitys on toiminut hyvin pienen alkusäädön jälkeen ja tasapainottanut koiraa monin tavoin.



Gwindi Chuken Sakura No Kuni, "Saru"
s.4.4.2010


Saru on erittäin vilkas ja pieni (n. 40-41 cm) puolipitkäkarvainen pyrrineito. Saru tutustuu mielellään vieraisiin ihmisiin sekä koiriin ja on todella leikkisä ja hauska otus.

Harrastushommissa se on innokas ja aktiivinen tarjoamaan eri toimintoja. Taistelutahtoa on sen verran luonnostaan, että sitä voi hyödyntää treenien alussa, mutta namit ja sosiaalinen palkka menevät yleensä sen ohi. Saru onkin erittäin ahne ja arvostaa kehutkin korkealle. Saalisvietti sillä on aika pieni.

Agilityssä se on iloinen ja vauhdikas, muttei raivokas menijä. Tokossa tekee asiat nopeasti ja sähäkästi, mutta vilkkautensa takia keskittyminen oli varsinkin nuorempana vähän haasteellista. Innokkuutensa on tosin kouluttajalle varsin mieluista.

Saru ei reagoi koviin ääniin kuten ukkonen, ilotulitus tai kovakaan ammunta ampumaradan lähellä. Erilaiset alustat eivät myöskään ole tuottaneet ongelmia.


Ei kommentteja: