Esittely

Blogimerkintöjen takaa löytyy ärripyrriklaania kasassa pitävä ehta eloveenatyttö (tai ainakin jotain sinnepäin ;)) joka haaveilee maallemuutosta ja pyreneittenpaimenkoirien kasvatuksesta. Kennelnimi Eloveenan Ehta on myönnetty keväällä 2010. Harmikseni nimi Ehta oli varattu Norjaan, joten lisäsin eteen sanan joka kertoo jotain minusta ja kuvastaa ajatusmaailmaani. Suomalainen maaseutu on se minun sielunmaisemani vaikka kovasti Ranskan vuoristoseutu yrittää sitä paikkaa viedä.

Pyreneittenpaimenkoiraan rotuna tutustuin pintapuolisemmin 1990-luvulla, mutta lähempi tutustuminen käynnistyi ensimmäisen Ranskan matkan tehtyäni vuonna 2003. Reissun päätarkoitus oli tutustua minua enemmän kiinnostaneeseen lyhytkarvaiseen versioon rodun erikoisnäyttelyssä. Samalla syttyi rakkaus etelä-Ranskan vuoristoseutuun. Seuraavana vuonna kotiin tulikin ensimmäinen pyrrini Rene.

Pyreneittenpaimenkoira rotuna kiehtoo eloisuudellaan, sporttisuudellaan ja persoonallisuudellaan. Koon (kuten karvan määränkin) vaihtelu rodun sisällä on suurta. Onkin hienoa, että voi omistaa sekä pienen, että ison koiran samasta rodusta. Sama vaihtelu näkyy myös muutenkin ulkonäössä sekä jossain määrin luonteissa. Suuri osa pyrreistä kuitenkin on vilkkaita, aktiivisia, varautuneita vieraita kohtaan, jollain tavalla herkkiä ja pehmeähköjä. Jonkinasteiset dominanssipyrkimykset ovat myös aika yleisiä. Mutta vaihtelua tosiaan löytyy suuntaan ja toiseen.

Rotu on samalla potentiaalinen, mutta herkkyydessään haastava harrastuskoira sekä reipas ulkoilukaveri. Parhaiten rotu on menestynyt agilityssä, mutta myös toko, pelastuslajit sekä paimennus sopivat yksilöstä sekä toki kouluttajasta riippuen. Monelta pyrriltä löytyy motivaatiota ja tarkkuutta nenänkäyttöön. Suomessa rotu on oikeutettu myös kilpailemaan palveluskoiralajeissa. Ranskassa on vielä muutamia kasvattajia, jotka painottavat paimennusominaisuuksia jalostustyössään sekä kilpailevat lajissa. Mm. Celon emä Oursonne kilpaili nuorempana paimennuksessa III-luokassa.

Rodun kasvatuksessa ensisijaisesti kiinnostaa rodun eteenpäinvieminen harrastuskoirana sekä jalostuskoirien etsiminen harvinaisemmista suvuista. Siinäpä haastetta tälle hyvin harvinaiselle rodulle! Tulevaisuus näyttää mitä asioita missäkin pentueessa pystyy painottamaan. Oma pääharrastuslaji on aina ollut agility, mutta myös toko, pk-jälki sekä mejä ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Kilpailuaktiivisuus on vähentynyt alkuvuosien innostuksen jälkeen.

Silloin tällöin tulee tarve yhteistyökykyiselle sijoituskodille, joten jos sinulla on tarjota sellainen, ota yhteyttä!

Sanna
sanna.tapaninaho ät gmail.com