Rauhaisaa ja ravitsevaa Joulua

&

Onnea vuodelle 2013!

Gatu liitää

Sain videolinkkejä Gatun treeneistä ja epiksistä. Vauhdista tai asenteesta ei ainakaan pojulla ole puutetta!

http://www.youtube.com/watch?v=Jn1UVLI0oN4&feature=youtu.be
http://www.youtube.com/watch?v=dJgAGh4kcLQ&feature=youtu.be

Gatu syksyllä 2012. Kuva: Päivi Määttä.

Agilityä ja pentuja

Saatiinhan me pari senttiä lunta ja myös parikymmentä astetta pakkasta eli nyt on talvi! Onneksi meidän talven treenipaikat on osittain lämpimiä eli ei tarvi kylmässä treenata. Viime viikonloppuna tuli agitalkoiltua lämmittämättömässä maneesissa ja kylmähän siinä tuli vaikka mitä teki.

Sarun kanssa käytiin toissa viikonloppuna Okk:n kisoissa juoksemassa pari starttia. Tulostaso parani ekasta starttiviikonlopusta eli nyt tuli nollavoitto sekä toiselta radalta vitonen, jolla heltisi toinen sija! Vitonen tuli putken jälkeisestä harhailusta. Saru ajautui hakemaan esteitä vikasuunnasta ja ylimääräisten mutkien seurauksena tuli kielto. Onneksi ote ei siihen katkennut vaikka edessä oli pian tiukka suunnanmuutos ja houkuttimena Sarulle tuttu ja mieluinen toimitsija ihan "tulilinjalla". Hyvä mieli jäi näistä kisoista ja seuraavat onkin sitten joskus ensi vuonna riippuen Sarun juoksuista.

Celon lapsoset senkun kasvaa ja näkyvät jo KoiraNetissäkin. Tässä pari kuvaa söpöliineistä. Kuvat: Seija Vikman.

Väriä ja valoa

Paljon on jäänyt postattavaa väliin. Aloitetaanpa siis vanhemmasta päästä tarinoita.

Meillä ei ole suinkaan enää lunta...toivottavasti saataisiin tulevana viikonloppuna. Mielellään oltaisiin otettu osa etelän tuiskuista tänne! Lumi tuo niin paljon valoa ja oikeaa talven (puhumattakaan joulun) tunnelmaa. Onnistuttiin pääsemään Helkan kanssa lenkille marraskuun alkupuolella kun harvinainen valoilmiö nimeltä aurinko suvaitsi näyttäytyä.

Kultaa hiuksissa.

Saru aina yhtä fiksuna.

Kultatukan hyökkäys.

Huulet ja hermot venyy, mutta ei pauku.

Piristystä harmaaseen aikaan tuovat olohuoneen tapetissa kököttävät värikkäät linnut. Siellä ovat töröttäneet jo reilun vuoden, mutta nyt on lattia ja vähän muutkin sisustusjutut paremmin synkassa. Uusi muovimatto on osoittanut tarpeellisuuteensa muutamaan kertaan kun Rene-papalla on vähän lirahdellut. Kovasti vesi maistuu ja sitten on hankala pidättää. Ei tunnu riittävän vielä nykyiset diagnoosit Renelle. Piralla menee aina vain paremmin eli lääkitys tuntuu olevan kohdillaan. Mutta terveysjutuista myöhemmin kun Renen tutkimukset on vielä kesken.

Uutta ilmettä.

Hyvin hyvät ja hyvin huonot uutiset

Syntyjä syviä on viime aikoina mietitty. Ihan syntymän ja kuoleman välimaastossa on ajatukset pyörineet. Harrastuksena, tai paremminkin elämäntapana, koirat antaa paljon, mutta niin myös ottaa.

Viime viikolla kuului Ranskasta ikäviä uutisia, Helkan sisko oli lopetettu huonojen lonkkien takia. Vähän aiemmin lähisukulainen täällä oli kokenut saman kohtalon myös vasta pienenä pentuna. Helkallakaan takajalat eivät vahvin osa kropasta ole olleet, joten epäilykset heräsi, että sillä olisi myös lonkissa jo nyt huomautettavaa. Lähisuvusta on tullut esiin aivan loistavia A-lonkkia useammatkin ja nyt sitten tosiaan sitä pahimpaa mahdollista. Onneksi Helkan lonkat osoittautuivat aivan moitteettomiksi! Sen verran tiiviiltä ja hyviltä vaikuttivat, että niitten ei pitäisi vaivata koskaan. Eli tällä hetkellä arvio oli A:t.

Ulkoapäinkin Helkaa on myös kuvattu. Eläintarvikeliike Muskettikoirassa oli eläinkuvauspäivä ja siellä neiti kävi Helkamaiseen tapaan hurmaamassa ihmisiä ja vähän poseeraamassa.

Tämän postauksen syntymäosuudesta vastaavatkin sitten Celon pennut! Tottakai Olen Onnentyttö eli Lada synnytti viisi tyttöä. Emä ja pennut voivat hyvin ja ovat onnellisia, isä Celo voi myös hyvin ja on onnellinen, mutta on tapahtuneesta onnellisen tietämätön. Kaikilla pennuilla on kodit odottamassa.

Viisikko. Kuva: Seija Vikman.

Meillä on nyt lunta!

Vesipeto

Reetta oli ilmoittanut Helkan pikaiselle pentujen uimakäynnille ja pitihän sitä itsekin mennä paikan päälle katsomaan. Tapansa mukaan neiti tutkaili varmaan joka nurkan uimapaikasta harjoituksen kulusta keskustellessamme. Pikaisen suihkukäynnin jälkeen neiti pääsi ramppia pitkin houkuteltuna ja pikkaisen "avitettuna" altaaseen. Luonnollisesti tuollaiseen altaaseen meno saattaa hieman epäilyttää, mutta itse uintihan sujui varsin hienosti! Tässä pieni pyrähdyspätkä.

Mihinkäs mua viedään.

No namien perässä menen minne vaan.

Nyt jo jalat kastuu.

Hei nami karkaa!

Eikun polskimalla perään.

Tämähän sujuu.

Ihan itse osaan.

Agilityä meillä ja muualla

Viime lauantaina koitti vihdoin päivä, jona Saru pääsi ensi kertaa virallisiin agilitykisoihin. Kisakirjaan ei saatu merkintöjä, mutta moneen asiaan voi olla tyytyväinen. Agiradalta tippui ensimmäinen rima ja pujottelun aloitusvirheestä tuli vitonen myös. Kontaktit meni oikein kuuliaisesti ja hienosti. Pääosin kaikki muutenkin, mutta iso mutka tuli kun yksi hyppy valui pitkäksi. Tuolla kympillä ei sitten sijoituttu.

Hyppyradalla taisin peittää (epäonnistuneella) persjätöllä putken jälkeisen pituuden eli ei oikein koiraparka voinut sitä suorittaa. Sen korjattua jatkettiin parin putken kautta hypylle, jota ennen oli tarkoitus tehdä pieni vekki. Tässä tuli myös sähellystä, jonka seurauksena Saru hyppäsi hypyn väärinpäin. Pujottelu meni hienosti tällä radalla ja muutenkin loppurata, mutta toiseksi viimeisen hypyn jostain syystä kiersi myös ulkokautta.

Kaikinpuolin Sarun asenne oli hieno. Sillä oli aiemmin juoksun jälkeen kausi, jolloin lelut ei palkaksi kelvanneet ja muutenkin hempeili normaalia enemmän. Esim. lenkillä jos sitä katsoi, tuli se korvat luimussa lipaisemaan söpösti kättä yms. :D No nyt radalta tullessa kehuista innostuneena puri hihaa ja tappoi hanskaa eli normaali possumeininki on taas kuvioissa. Ekan radan jälkeen sivummalla Saru intoutui kehuista juoksemaan hihnan sallimissa rajoissa istualtaan-hepuliaan. Se pitäisi saada joskus videoitua, on se niin koomisen näköistä. Muutenkin neiti on helppo kisaseuralainen kun ei stressaa eikä sen käytöksen takia tarvi stressata. Hieman on tainnut aikuistua kun ei ihan niin paljon vedä ihmisten luo rapsutuksia kerjäämään (tai vaatimaan...) eikä myöskään repeile leikkimään kaikkien hauskan oloisten koirien kanssa. Urosten takapuolen haisteluyritykset myös torjutaan käännähtämällä ja jopa tuimalla katseelle. Kait siitä aikuinen koira vielä tulee.

Tsekeissä kisattiin agilityn maailmanmestaruuksista samana viikonloppuna. Tällä kertaa en ostanut video-oikeuksia, mutta medien yksilöitten loppuhuipentuman seurasin kännykällä agi.fi:n chatin ihmisten kommentoinnin kautta. Pääsi kyllä tunnelmaan niinkin. Erityisen jännää oli kun Silvia ja La olivat finaaliradalla. Niinhän sieltä tuli ties kuin mones mitali kun pronssille pääsivät. La on jo 11-vuotias, joten on ihailtavassa kunnossa. Muitakin hienoja pyrtsisuorituksia taas nähtiin. Täällä tulokset.